Meikällä on jotenkin vanha ja paatunut olo. Ollaan lähdössä kaverin kanssa Riikaan ylihuomenna ja tänään tajusin että pitänee pyykätä nyt.
Pyykkäsin. Haalin passin esiin. Mietin että otan lempivaatteet. Ne on nyt siis kuivamassa. Rahaakin hakasin päivällä.
Mutta - missä on matkajännitys? Täpinöinti? Diudiu!!!
Ei sitä oo enää - kyllä joku hehku on poissa näistä tutuista reissureiteistä.. Joka kerta on ihanaa käydä jossain..
Mut-ta.
Ehkä ei voikaan saavuttaa enää sitä tunnetta, kun olet lapsi, helleilma väreilee, astut Nizzan lentokentälle ja kaikki on niin erilaisen tuoksuista, väristä, makuista, kuuloista.
Silloin oli silloin ja nyt on nyt.
Onneksi on Matkakaveri. Sillä hän lähtee ekalle ulkomaanreissulleen ever. Ja siinä onkin riittänyt ressiä:
"Entä jos minun passihakemus hylätään?"
"Paljonko minä vaihdan rahaa?"
Pakkaamisvalinnoista puhumattakaan.
Miten ihanaa! Lähteä jonkun sellaisen matkaan joka kokee eka kertaa lentokoneen ja kaikki pienet ihmejutut mitä ulkomailla tulee vastaan. Huippista! Itsekin saa katsoa kaikkea ihan tuorein silmin.
Onpa mukavaa lähteä reissuun!
Iiik!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!