Niin.
Kun on freelancer, on monessa mukana ja se on ihanaa. Vastaan tulee erilaisia ihmisiä, tilanteita, onnistumisia, säätämistä - kaikkea mitä normaalissa työelämässäkin.
Mutta kenen kanssa niistä voi jutella?
Monesti minun työni ovat tapahtumia. Hurruuttelet kotiin tapahtumasta joko pyörällä tai autolla ja haluat jutella jonkun kanssa, miten päivä meni. Kotona ei töistä viitsisi jauhaa, kavereiden kanssa olisi kiva jutella muustakin kuin töistä, hmm. Työyhteisöä ei ole.
Jos puhuu töistä sellaisen kanssa, joka ei viihdy omassa hommassaan tuntuu että voiko sitä nyt omia onnistumisiaan hehkuttaakaan.
Jos puhuu töistä sellaisen kanssa, joka on vakaassa ja varmassa tilanteessa, voi oma kuvio tuntua jotenkin häiriintyneelle ja vähintään sekavalle.
Jos puhuu töistä sellaisen kanssa, joka viettää vapaampaa aikaa, alat kuulostaa hikipinkomaiselle uraihmiselle. Tai jollekin joka täyttää kalenterinsa kun ei muutakaan osaa.
Jos puhuu töistä mammalomalaisen kanssa, jää kakkoseksi. Perhe on tärkeä, terveys eritoten - työ vasta siellä jossain pahnan pohjimmaisena.
No, kun jälkikasvua ei ole ja työ ja tekeminen on lähinnä elämäntapa - siinäpä sitä ollaan.
Kun työ ja jonkinlainen tekeminen ainakin on elämäntapa ja töistä ei saisi puhua - on oikeastaan kuin ei voisi puhua omasta minuudestaan - omasta elämästään.
Mitäpä teet?
Kirjoitat blogiin, soitat äidille.
Turvaat pariin luottoystävään.
Onneksi heitä on - ja onneksi on muutakin puhuttavaa kuin työ. Mutta edes pari kertaa kuussa.. olisi kiva päästä juttelemaan töistä jonkun kanssa..!
***
Aurinkoa päivääsi!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!