Käpsehtimistä puutarhassa

Upea aamu. Heräsin aikaisin, luin lehdet ja söin aamupalan. Lähdin hipsimään puutarhaan.

Vähäluminen talvi on selkeästi tehnyt hallaa vuorenkilville. Yleensä ne paljastuvat lumen alta aika terhakkaina, nyt on ollut aika nuutunut tunnelma, siellä täällä vaurioita. No, kyllä ne siitä piristyvät - nuput kuitenkin jo häämöttävät lehtien lomasta. Tsemppiä!

Paahde- eli paraatipenkissä on edelleen satunnaisia kotkansiiven alkuja. Nyt hoksasin niille sopivan paikan ja siirsin kaikki kolme itsepäistä kaunotarta syreenien katveeseen, jossa ne saavat rauhassa kasvaa, levitä ja kukoistaa. Paahde kun ei ole varjokasville hyvä paikka. Oletettavasti nämä sankarit olivat ilman omaa haluaan paahdepenkkiin joutuneet ja siellä elämää säästöliekillä ylläpitäneet.

Yksi ruukkunarsissi oli jo kukkinut ja nuupahtanut, istutin sen maahan. Hoksasin että kaverin putiikilla on paljon narsisseja joiden kohtalona lieneisi komposti kesäkukkien saapuessa - mutta minäpä pelastan ne ja ripottelen puskien alle.

Puskista puheen ollen, aina kitsaanhitaasti lehteen tuleva pensashanhikki näyttää ihan toivottomalle tänä vuonna, muutama hullu viherrys siellä ja täällä.. En tiedä pitäisikö tilalle istuttaa jotain angervoa, uudet hanhikit - vai päräyttää alue korkeille perennoille. Naapuri on tällä kohden huolehtinut näkösuojasta, joten pelivaraa olisi.. Yksi mahdollisuus olisi leikata hanhikit alas mutten ole vakuuttunut niiden uusiutumiskyvystä. Seurataan tilannetta.
HOX hanhikit! Vielä olisi mahdollisuus!

Tein joitain kylvöjä. Ihan hulluja oikeastaan. Näissä ei ole mitään järkeä, puolet perusjuttuja ja puolet pussinjämiä.

Krasseja. Niitä on nyt pihalla kylvettynä ja sisällä muutamana ylitiheänä pehkona. Puuh. Olen melko varma että nyt kylvetyillä on parempi tulevaisuus.

Auringonkukkia (matalia/haarovia). Kylvö ulos, rasiaan. Siirtelen sitten penkkiin ja ehkä isoihin ruukkuihinkin.

Mangoldia, tilliä, pensaspapuja, sääkukkaa - pussinjämiä. Sinne sun tänne, jos jotain nousee mietin mitä teen. Yhtenä vuonna kiusasin tilliä (luonteeltaan avomaan ystävä..) ruukkuasetelmassa jossa se toimi pitsimäisenä taustahörsökkeenä. Minä pidin, tilli ei niinkään.

Paahdepenkkiin kaliforniantuliunikkoa. Tämä oli ihan tarkoituksella ostettu. Lisäksi jotain muutakin josta raportoin myöhemmin jos onnistuu. Jollei, vaikenen kuoliaaksi.


***
 
Traagisinta tänä vuonna on se, ettei minulla ole basilikaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että 1995 vuodesta alkanut perinne katkeaisi. Ei! Se ei saa katketa! Ostan basilikan siemeniä. Okei, ehtii satoikään vasta heinä-elokuussa, mutta sehän on ihan jees. Eiköhän tässä ehditä vielä!

Summa summarum - olen kasvattajana tyyppiä herne-papu-kukka - ja monenlaista on sillä sektorilla mikä ehtii vielä mainiosti. Mutta luulenpa että tällainen melkein taukovuosi kasvatushommissa oli elämäni viimeinen. On aika orpo olo ilman vakkaritaimia = samettikukat ja basilikat.

Ai miksi en tänä vuonna kasvattanut taimia? Aah, siihen liittyy yksi pahamaineinen hortensia.


Aurinkoa ja iloa! 


***