keskiviikko 26. helmikuuta 2014

What a day..!

Olipas erikoinen päivä.

Hieman hämmentäviäkin asioita tapahtui, mutta nyt haluan ehdottomasti muistella päivän kivat jutut lyhykäisesti. Juttelin eilen kaverille, että pitäisikö tällätä vakikahvilan seinälle lappua jossa etsitään ranskan kielen juttukaveria. Well indeed! Tänään törmäsin (yli) neljään tyyppiin, jotka puhuvat ranskaa. Yksi pariskunta, joka asui Nizzassa ja oli palaamassa sinne kolmen päivän päästä. Kovasti kuulemma jo ikävöivät kotia ja kauniimpia / parempia ilmoja. Nythän täällä on ollu tosi kaunista, keväistä mutta voin kuvitella ettei aiempi helmikuinen vesisade ole kohottanut fiiliksiä.

Hetken päästä puolestaan iloinen lauma opiskelijoita pelmahti viereeni ja koko kahvilan täytti äänekäs ranskan kielen sorina. Hetimiten puutuin keskusteluun, samaten takanani istunut likka jonka ääntämiseen mulla ois kyllä pari pikkuvinkkiä.. Ja luultavasti hänellä mun kielioppiin : ) Porukka alkoi itse asiassa harmittelemaan että milläs kielellä he kohta juttelevatkaan omia juttujaan, kun kaikki puhuvat ranskaa.. Siinä vaiheessa aktivoiduin lähtötouhuihin, eiköhän noihin sankareihin törmää vielä toistekin. Peace.

Kaupunki oli laajalti hiekoitettu ja paikoin loskainen. Tämä yhdistelmä pyyhki tehokkaasti loput koirankakat kenkieni pohjista. Oikein hieno homma.


***

Päivässä oli kyllä monenlaista kohtaamista ja mielialaa, hmm. Pitäisi vain koittaa pitää yllä se reissuissa ehdoton pitkäjänteinen kärsivällisyys ja positiivisuus. Miksihän se pysyy siellä niin paljon helpommin yllä? Ehkä siksi, että sitä on siellä niin irrallinen nappula eikä voi oikein vaikuttaa muuhun kuin omaan tekemiseensä.

Täällä on paljon isompi paletti hanskattavana. Koko elämä - josta reissu on kuitenkin jonkinlaista lomaa tai todellisuuspakoa.

Syvä hiljaisuus.


***

Tänään saunotaan! Otetaanpa siitä ilo irti big time. Meikän ulottuvuuksilla on niin luksusta pestä hiukset suihkun alla avoimessa tilassa, eikä naftissa suihkukopissa. Kävin myös kaupassa ja tein testimielessä temput banaaneille. Katkaisin niistä päät ja ajatus ois, että josko banaanikärpästen synty hiipuisi? Ei mitään hajua tehoaako. Päät kieputin tiukasti sanomalehtipaperiin ja asettelin kompostin syvyyksiin. Raportoin tästä innovaatiosta ja sen toimivuudesta myöhemmin.

Haluan laittaa loppuun jonkun yleispätevän lauseen, olkoon se vaikka:

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.


***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos kommentoit!