Tänään toteutui monta pientä keväistä unelmaa.
Ulkoilua ja kevään tärkeitä kotipuuhia.
Käytiin kävelyllä jäällä.
Nähtiin kotimatkalla meidän risteyksessä trullit, joilla oli enää yksi koristeltu pajunkissaoksa jäljellä. Olivat selkeästi kaartamassa alemmas, omalle kotikadulleen.. Alert!
Pyydettiin heidät lennosta meille - jes! Neljä isoa suklaatuotetta vähemmäksi omista syömisistä. Olen ollut alkuvuonna enimmäkseen sokerittomalla, nyt kyllä alkaa olla suloisenmakeaa retkahtelua näköpiirissä.
Kylvin kasveja.
Tämä on aika hemmetin kova juttu. Aikaisempina vuosina olen esikasvatellut paljonkin (vuodesta 1996), sitten muutama vuosi sitten elämän ilo oli vähissä. Toissakeväänä vielä kasvattelin reippaastikin, mutta hortensia levitti taimiin massiivisen punkkiepidemian. Huh.
Viime vuonna olin ihan nääntynyt.
Tai ei huvittanut.
En saanut aikaiseksi.
Järkyttävää.
Onneksi sain basilikaa ja samettikukkia ja ne palauttivat uskoa elämään. Mutta - taimien kanssa ei ollut ihan sama olo, kun en ollut kylvänyt niitä itse. Tänään kylvin
vakkareita:
*kääpiö- ja ryhmäsamettikukkaa
*basilikaa
uutta:
*kirsikkatomaattia
*rohtosamettikukkaa
hupina/kokeeksi/vaikka versotukseen sisälle:
*vuonankaalta
*palmukaalta
*mangoldia
*pinaattia
Sohvalla makoillessa huomasin, että minua pelottaa epäonnistuminen.
En ehkä kestäisi sitä.
Jos minusta ei olisi taimienkaan äidiksi, se olisi jo liikaa.
***
Mahdan tehdä taas sienipiirakkaa. Olen tehnyt sitä viikon sisällä jo kahdesti!
Eka versiossa oli kermaviili/vehnätsydeemit, toka versiossa kermaviilin sekaan ujutettiin jugurttia ja jauhojen sekaan ruisjauhoja.
Nyt laitoin jauhoiksi ruista ja vehnää, sekä kaurapuuron jämät. Rasvana oli voita. Kermaviiliä, jugurttia, rahkaa tms ei nyt saapusalla, joten päälle tulee vain sieniä, sipulia ja valkosipulia sekä lopuksi juuston jämät.
Muta nyt tulee se multihuipentuma!
Tuskin malttanet odottaa!
A. Sekoitin taikinan puurokattilassa. Ah, kuinka kätevää.
B. Laitoin taikinan napakoitumaan jääkaappiin voirasiassa, mistä olin juuri käyttänyt voin taikinaan.
No eipä tässä muuta, Tellus on vielä radallaan - mutta minä tulin pienestä synkroonista tyytyväiseksi.
Kaikista onnellisin olen kyllä siitä, että oli niin huippukiva kävely yhdessä jäällä, kaakaota termarista.. Ja siitä - että nuo pikkusiemenet ovat nyt hellästi peitetyt mullan uumeniin.
Kevät on ihaninta elämässä!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!