Tutkailin muutamia aiempia kirjoituksia ja kyllähän tämä nii-iiiin näyttää maanis-depressiivisen päiväkirjalle. Mutta ehei, ihan terveitä tässä ollaan, näin uskoisin. Toinen juttu on kuitenkin se, että kaamos ja kevät raatelevat sielua kappaleiksi - kiskoen sitä eri suuntiin. Huh!
Mutta kyllä tuo aurinko nyt saa luvan alkaa jyrätä kaamoksen nurin, viimeistään loppuviikolle on pilkahduksia näköpiirissä! Valoa pitkän tunnelin päässä. Jes.
Siis.
On ollut aikaa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Ja saako sitä silloin aikaiseksi mitään laadukasta? No ei! Vain satunnaista kitinää yksinäisyydestä.
Voi elämä! Ja tämänkin naisen "kaverilistalla" pyörii haitoilla satoja tyyppejä, on se kumma jos pitää seuranpuutteesta kärsiä.
Tänään sitten yksi kamu kyseli seuraa sushille - ja minähän ampaisin kuin sika limppuun, kun justiinsa eilen olin moisella ehdotuksella vokotellut paria kaveria.. Toinen oli jo sopinut sushitreffit toiselle puolelle maata ja toinen ruokatreffit eri paikkaan. Ihmiset ovat liikkeellä näinä viikkoina, hyvä niin.
Mutta siis - kyllä! Pääsin sushille hyvässä seurassa, istuttiin, syötiin ja raatattiin hartaasti. Olipa ihanaa ja herkullista. Ja sitten! Tartuin itseäni niskasta kiinni ja raahasin olemukseni lempikahvilaani, jossa latasin eteeni tuplaespresson ja vinon pinon muoti- ja sisustuslehtiä.
Selvä! 1970-luku, nahka, denim tulee jälleen!
Sisustuksessa mintunvihreä on iskenyt mulle silmää jo vuosia, mutta kun tuli hankittua tuota vaaleanvihreää keittiöön, hmm.
Ehkä makkariin tai olkkariin?
Tai tietsikkahuoneeseen?
Hmm, sen värimaailmahan on täysin hakusalla, eli siinä olisi tabula rasaa kerrakseen.
Asiaan!
*Laitoin olkkariin kaksi uutta tyynynpäällistä - hienot. Kiitos Kuortaneen täti!
*Pyyhin pölyjä - ilmankos aivastuttaa.
*Keksin mihin voisi laittaa koukkuja (tarramallia) repuille ja laukuille.
*Pyykkäsin.
*Lajittelin vaatteita.
*Sovitin yhtä kasarijakkua, mummin perintöä. (Sunnuntain naisten päivän vastaanotolle?)
Hmm.
Mitäs muuta?
*Siistin.
*Järjestin.
Siirsin yhden vihreähkön taulun mun lasipullokokoelman taakse, nyt värit tulevat hauskasti tuplana. Siirsin muutamia kuivakukkia eri paikkaan. (Omistan kolme hienoa kuivakukkaa, en sentään lyhteellisiä.)
Kauheen raikas olo, kannatti höystää itsensä kahvilla sisustus- ja muotivimmaan ja kiitää sitten täyttä päätä kotiin toteuttamaan. Ihan mahtavaa, hain ikään kuin vauhtia kaupungilta.
Aamupäivällä pitkään jurranneita työkuvioitakin lompsahteli pienimuotoisesti eteenpäin,
se
on
alku
sekin.
Kuten mummi ja ukki sanoivat nukkumaan mennessään - sanon jo hieman etukäteen:
Kiitos tästä päivästä.
Summa summarum:
Nauti tästä päivästä,
sitä ei ole huomenna.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!