..kuultu makkarista.
Ninjapinja pakkaa. Tai, koittaa muistella mitä olivatkaan lempparit toukokuiset kamppeet. Niin. Pitänee huomenna tehdä minimuotinäytöksiä peilin edessä. Ois niin eri asia lähteä boheemiin Berliiniin - mutta Ranskaan on oltava paremmatkin citykamppeet, ja toisaalta kunnon kävelykamppeet patikointeihin. Mihinkään älyttömään bailaukseen en usko että tarttee orientoitua, mutta - jos nyt varalta kuitenkin.
Tänään sain mukavan reippausmuistutuksen digiboksin kautta. Olin nimittäin eka kertaa eläissään heittäytynyt niin hemmotelluksi, että peräti kysäisin hotlalta meilitse oisko he voinu "pick me up"?
Total silencio. Ei sitte. Olen yksin flunssassa perillä keskellä yötä mutta kyllä se taksi perille vie. (Julkiset ei enää kulje.) Ja aina voi kattoa oisko joku pikkuporukka jonka kimppakyytiin soluttautua. Aiemman (kopkop) menestykseni salaisuus ulkomailla - kohtuullinen varovaisuus!
Hmm. Katsoin siis digiboksilta kaksi leffaa, joissa vilahteli sotakirjeenvaihtajia. "Vuonna 2012 valmistunut HBO:n televisioelokuva Hemingway & Gellhorn kertoo Hemingwayn elämästä ja avioliitosta Martha Gellhornin kanssa." Toinen leffa oli Päivien kimallus, josta muistamme laulun Love Is a Many-Splendored Thing.
Gellhorn oli aika epeli naisena noihin aikoihin, mm. soluttautui sairaanhoitajien laivaan jänikseksi että pääsisi kertomaan Normandian maihinnoususta. Siihen tilanteeseen nähden mulla on kyllä oikein lupsakat lähtökohdat lähteä reissuun.
Ja nyt on millä räiskiä! Olin onnistunu tunkemaan elämästäni puolenkymmentä vuotta kameran 2 gigan muistikortille, joka toki alkoi pursua liitoksistaan. Nyt sain vapaalla jalalla olevan 8 gigan kortin, joten uskaltanee sanoa, että tila riittää. Ihanaa, valokuvaus on niin herkkua.
Exellencio!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!