Joskus se vain tapahtuu.
Inspiraatio iskee!
Tänään se tapahtui puutarhassa. Minulla on iltapäivällä palaveri ja iltakokous, joten ajattelin että nyt voisin tepastella hetkisen pihalla. Mopo lähti käsistä ja oikein mukavalla tapaa.
Olen perustanut yhden istutuslaatikon, jonka juurella on lahopuureunus ja laatikon ja lahopuureunuksen välissä on pieni multakerros. Lisäsin siihen nyt keijunkukkataimia, pienoisia. Lisäksi istutin itse laatikossa orvokit kunnolla multiin, tuikin sekaan muutamia keijunkukkia ja viimeistelin koko komeuden kivillä ja ruukunsirpaleilla. Nice.
Leikkasin tuijan, tämä on ollut pitkään mielessä mutta oikeastaan tänä keväänä olen vasta perehtynyt tuijan rakenteeseen ja sielunelämään. Sehän oikeastaan neuvoo, mistä kohtaa kannattaa leikata. Jos leikkauksen jättää liian myöhään, tuijaparka kaljuuntuu sisältä. Mutta jos sitä typistelee tasaisesti, säilyy kaunis, pörhäkkä muoto ja tuuheus = peittävyys naapurin suuntaan. Latvakin piti katkaista, niitä oli kaksin kappalein, nyt kun tuija jotenkuten vielä oli yltämisen äärialueilla - tikkaat asento 3.
Tuijan kupeessa kurkottelee syreeni, joka selkeästi häiriköi tuijan kasvua. Raaka peli Ranualla: kun syreeni kukkii, leikkaan oksat maljakkoon ja ainokainen tuija saa tilaa levitä hieman. Syreenejä kun on - öö - kahdeksan kappaletta ja erinäiset taimipuskat päälle.
Eilen bongasin lähimetsästä mehevän Heucherakasvuston, jonka oikopäätä haalasin pihalle. Oikeastaan tiesinkin, että metsään on dumpattu sitä, mutta olin yllättynyt miten kauniina se oli säilynyt talven yli. Kun keräilin metsän pohjalta keijukukkaa ja rönsyansikkaa, loimme erinäisiä katseita läheisen omakotitaloasukkaan kanssa. Hän kaateli parhaillaan pensasaitaa ja kummallakin olisi varmaan ollut toiselleen sanomista, mutta kumpikin tiesi, että parempi, kun ei puhu mitään.
Tuo omakotitalojen rivistö on dumpannut metsään risua, lehtijätettä jne. kohta 30 vuotta ja se todella näkyy luonnossa. Onhan siitä se hyvä puoli, että jos innostun lahopuu(tarha)hommista, matsku ei tule loppumaan. Myös kiviläjiä löytyy kohtalaisia määriä. Luulen, että voisin perustaa koko puutarhani lähimetsän aineksista. Luultavasti teenkin sen. Hmm.
Täältä tullaan puutarhakarkulaiset, kivet ja lahopuut!
Nyt on muuten pakko mennä syömään. Ajattelin aloittaa pyöräilykaudenkin. Tän päivän kokouskohteet on kehnon sisäilman paikoissa, mutta siitä viis. Dunkkiskamppeet mukaan ja menoksi.
Ihastuttavaa tätä päivää sinulle!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!