Olen käynyt laulamassa kahdessa eri hoitokodissa viime syksystä alkaen. Tämä viimeinen, joka on nyt vakipaikkani, on monenlaisten persoonien koti. Mutta laulun lahja on todellakin näillä vanhuksilla tallella! Tänäänkin laulettiin monta laulua tosi reippaasti; seassa onkin mm. entisiä kuorolaisia.
Yksi pappa sulatti sydämeni, kun loihe lausumahan "tuollainen pikkuinen tyttö, istupa tähän". Tein työtä käskettyä. Aika harvoin sitä enää pikkuiseksi tytöksi mainitaan!
Hoitokodilla on valmiit lauluvihot ja sieltä etsittiin parhaat laulut - sellaiset, jotka myös minä osaan. Vanhuksethan muistavat laulut tosi hyvin! Jotenkin laulujen sanat kumpuavat erilaisesta muistista kun viime vuosikymmenten tapahtumat. Laulut ovat tuttuja jo lapsuudesta, nuoruudesta.
***
Kalliolle kukkulalle laulusta aloitettiin ja lopetettiin ikisuosikilla Suojelusenkeli.
On jotain hyvin liikuttavaa kun vanhukset laulavat tämän laulun. Eritoten, kun lähes joka kerta on sattunut että minultakin tullaan kysymään missä oma koti on. Muistisairaiden vanhusten elämä laitoksessa on niin erilaista kuin tämä meidän elämämme.
Tänäänkin yksi mummo oli varustautunut lumituiskun takia nahkarukkasilla ja oli tekemässä lähtöä kotiin. Toinen kyseli, saako hän tosiaan olla täällä ja rauhoittui kun vakuuttelin että tämä on nyt hänen kotinsa, käydään istumaan ja kohta saadaan kahvia.
Ihmisen elämä alkaa hennosta lapsuudesta ja päätyy hauraaseen vanhuuteen. Osa vanhuksista palaa lapsenomaiseen maailmaan. Nämä sanat ovat aina olleet koskettavat ja elämän rajallisuuden äärellä ne koskettavat edelleen - yhä voimakkaammin.
- Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
- Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
- Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
- :,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:
- Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
- Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
- Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
- :,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!