Puutarhan lumoa

Viimeisiä toukokuun päiviä.
Viimeisiä kevään hetkiä.


Puutarha on omasta mielestäni ehkä juuri kauneimmillaan.

Kevätkaihonkukka ja esikot kukkivat,
luonto uhkuu ja puhkuu hiljaista voimaa,
syreenit ovat nupulla.

Mahtavin kukoistus on vielä edessä,
kaikkialla vihertää,
värit ovat vielä

herkät
ja
heleät.


Niin kaunista, niin rauhallista.

Kesä täynnä lupausta edessä.

On saatu paljon sadetta ja ilmat ovat olleet suhteellisen viileät. Kevät on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Olen nauttinut täysin siemauksin. Nyt olen kuitenkin valmis kesän tuloon.

En todellakaan ole kaivannut toukokuun helteitä, pidän vaihtelevista säistä. Kaikki sateet ovat luonnolle ja puutarhalle nyt hyväksi.

Sunnuntaina painun palstalle ja todella harvoin pääsee kylvämään niin, että maa on vielä reilusti kostea, mutta myös riittävän lämmin. Nyt näyttää hyvältä. Palstalle tulee taas herneitä, härkäpapua ja muita papuja sekä hieman kukkia. Ehkä isommalle alalle kuin viime vuonna? Jos tilaa riittää.

Haaveilen, että palstakamut ovat aloittaneet palstat niin, että pääsisin itsekin pienellä soirolla ojan / vattupuskan puolelle. En ole ollut viime vuosina palstalla kovin aktiivinen, mutta nyt tuntuu, että aikaa ja inspiraatiota olisi.

Jos käyn yksin palstalla, arvostan sitä, ettei koko ajan tarvitse kälättää - joten ojanreuna antaisi kaivatun etäisyyden innokkaasta naapuripalstan tädistä. Tavallaan tosi tylyä, että palstalle tulee uppoutumaan omiin oloihinsa - mutta hei, asun rivarissa. Kaikki puutarhassa tekemäni on yleisen katseen ja toistuvan, iloisen kommentoinnin kohteena.


"Puutarhahommissa?"

Kyllä.



Aurinkoista viikonloppua!


***

Sananen onnesta

Muutamina hetkinä, muutamina viikkoina,
olen ollut onnellinen.

Olen miettinyt, että elän hetkittäin omaa unelmaa.

Mielenkiintoisia projekteja on paljon. Töitä, vapaaehtoistöitä ja puutarhan parissa. Parhaina päivinä olen työskennellyt aamupäivän tietokoneella, iltapäivän palavereissa ja illan puutarhassa. Kuljen pyörällä. Iltaisin olen ihan puhki. Hyvällä tavalla!

Ajattelin, että kirjoitan edes lyhyesti. Olo on edelleen topakka mutta rento - minulla on mielenrauha. Se on kuulemma onnellisuuden yksi elementti..?

Onnea ei kannata tavoitella.

Kannattaa tehdä mielekkäitä asioita ja tavoitella mielenrauhaa.

Onni voi tulla seurauksena.

***

Sananen surusta

Suru on kyllä ihmeellinen asia.

Pelottava, lohdullinen, kätketty, vihattu, murtava, totaalinen.

On niin monenlaista surua, kuin on aihetta.
Ja surijaa.


~


Tapasin tänään toista kertaa sururyhmäni.


Hyvin
erilaisia
ihmisiä,

hyvin
erilaisia
tarinoita.

Ja miten paljon yhtäläisyyksiä!

Puhumattomuutta,

padottua
  surua,
kätkettyjä
  tunteita.


Tuumattiin,
että mehän tässä surraan niitä pommikoneiden jälkiä! Monen sukupolven puhumattomuus ja padotut surut, siirtyneet, tukahdutetut. Me nelikymppiset naiset niitä itkimme ja nauroimme yhdessä.

Meissä on voima - ja valta - murtaa sukupolvien ketju.
Opetella suremaan. 


Niin lohdullista,
niin oivaltavaa.

Niin lämmintä,
niin kaunista.


~


Jo ensimmäisen kerran jälkeen koin suurta iloa, miltei riemua:
minulla on lupa surra!

Sureminen tekee
meitä
  enemmän näkyviksi
ihmisinä.

Kokonaisemmiksi.

Meistä on tullut esiin enempi itseämme,
olemme enempi itsejämme.


Kaunista.


***

Ihmejuttuja

Taloyhtiöstä kaadettiin mäntyjä.
Paljon.

En oikein tykännyt ajatuksesta.
Mutta.

Eilen menin takapihalle.
Taivasta!

Ihmettelin maisemaa.
~ Joutsenia ~

Tänään kurkkasin pihalle taas.
Mustarastas!


Ehkä tämä ei olisikaan -
hassumpaa.



***

Lommo

Kauan
    sitten

  rakastin
sinua.


Kun
  lähdit
    pois

tuntui

kuin
  joku
olisi

  lyönyt
       nyrkillä
    mahaan.


Jätit

   minuun

     lommon.



Vuosien
  jälkeen,

kun
  näen
sinut  -

kaukaakin  -




haukon

    hetken

        henkeäni.




***