Kauan sitten, keksimme hyvässä seurassa vitsin, että myydään pois ällikkä. Että sillä ei voi lyödä enää ketään, kun se kerran on myyty. Mutta ei sitä lopen raatsittu myydä, silloin tällöin vanhalle kunnon ällikälle löytyy käyttöä.
Tänään tuli yllätyslomapäivä osa 2. Ympäristötaideteoksen seuraavalle työvaiheelle on liian märkää, eli odotellaan poutapäiviä. Ja sehän vain passaa. Eilinen oli jo hyvää harjoitusta, mutta tämä päivä antoi toden teolla vastauksia siihen, mitä tapahtuu kun saan ohjelmatonta aikaa.
Heräsin. Unet olivat hyvin vaihtelevia lumessa kahlaamisesta Rivieralla seikkailuihin, mielestäni myös Stubb vilahti mukana jossain käänteessä. Nousin valmiille kahville ja Kalevalle ja olin orientoitunut citypäivään. Hiukset olivat eilisen jäljiltä kivalla sykkyrällä - saisin aikaan näpsäkän citykampauksen. Voisin viedä yhden takin pesulaan, käydä Hullareilla ja kamulla kaffeella. Toivoton takkihimoni johdatti minut silmäilemään kuvastot läpi ja yksi harmaa takki iski minulle silmää.. Juuri nyt budjetissa ei kuitenkaan ollut hirveästi ylimääräistä. Hmm.
Oltiin eilen kummipojan perheen luona, siellä oli niin mukavaa ja siistiä.. Jotenkin oman kodin tuhnuisuus alkoi pistää silmään. Asialle olisi tehtävä jotain. Äkkiäkös tuota heilauttaisi hieman imuria.
Pelkkä perussiivous ei kuitenkaan auttanut, kun etu- ja takaterassi on kuorrutettu tuulettuvilla tavaroilla ja vaatteilla eli tämä mesta näyttää parhaalla tahdollakin jollekin mustalaisten kaatopaikalle. Asetelman kruunaavat mun vanhat talvikengät, jotka napottavat betoniroiskeisina paraatipaikalla.
Ah tätä onnea.
Okei, päätin pyöräyttää yhden koneellisen, josko saisin lopullisen ratkaisun takapihan vaatteille. Jos ne olisivat (viimeisen!) pesun jälkeen sisällä kuivatettuina ok kondiksessa, ne saisivat jäädä käyttöön. Rajatapauskamppeet päätin sulkea toistaiseksi muovipussiin ja kehnolle haisevat hävittää, jotenkin. Miten nyt raatsisinkaan.
On kyllä mahtavaa älytä miten valtaisa vaatevarasto itsellä on. Mutta, ei mitään takeita missä mikäkin vaate on vuosien (öö, vuosikymmenien..?) aikana seikkaillut. Eli periaatteessa koko vaatevarasto pitäisi pestä ja tuulettaa läpi. Älytön urakka. Voisi ehkä pikkaisen käydä kamppeita läpi ja laittaa osan suosiolla kiertoon..? Niin..
Tartuin imuriin. Sekin pitäisi uusia, HEPA-suodatin kai oli homeallergisille ystävällisempi. Vanha imuri kai puhkui ja puski pölyt sellaisenaan takaisin sisäilmaan. Nyt tosin ostin siihen (oikein netistä) vissiin laadukkaampia pölypusseja, jospa ne kiskoisivat kitusiinsa edes osan tämän talon pölyistä. Sillä onhan taivaan tosi että jos on herkistynyt sisäilmalle, myös kodin pölyyn sitoutuu kaikenlaista.. Eli mitä puhtaampi koti, mitä vähemmän tekstiilejä, mitä vähemmän pölyä, sen parempi. Ainakin tässä vaiheessa, kun kaikkia ärsykkeitä olisi hyvä edelleen vähentää.
Pyyhin pölyt.
Luuttusin.
Inhoan pölyjen pyyhkimistä! En kehtaa sanoa kuinka harvoin sen tekisin, tai ennen tein.. Mutta olkoot - nyt alkaa uudet ajat! Minusta tulee siistimpi ja järjestelmällisempi ihminen! Sen kun näkisi? Kyllä! Pakko se on. Ja olinhan minä lapsena ihan älytön siisteydestä nipottaja, jospa niistä taipumuksista olisi edes rippeet jäljellä jossain olemukseni ytimessä.
Siivosin vessan. Tämäkin vielä. Sitä voisi kuvitella että tuollainen valkoinen kaakeliseinä ei kerää pölyä tai likaa, mutta kyllä se kerää. Ja muutamaan otteeseen olen pohtinut, että saisi näitä seiniäkin useammin putsata. Niin. Nyt ne on putsattu ja onpas tuo vessa nyt ihanan raikas.
Ihan puppua kun yksi kaveri laukoi netissä ettei voisi tai saisi tulla hyvä mieli tai ajatella itseään parempana persoonana kun on siivonnut! Olen parempi persoona ja ylevä ihminen tämän hetken, piste.
Ihanaa kun on siistiä!
***
Niin! Kello on siis vasta 14.13 ja koti on siivottu. Mahtavaa, että löin itseni tässä asiassa ällikällä. Olihan tässä takana puolikuntoinen syksy ja kolmisen työviikonloppua, joten kodin huolto ei todellakaan ole ollut prioriteetti numero 1.
Hmm. En taidakaan lähteä enää kaupungille, jospa nyt otan kaiken irti tästä kotityöbuumista ja kotona olosta. Voisin ripotella hieman kynttilöitä mestoille, viritellä Lalalta saadun valopallon ikkunaan..! Olisin valmiimpi kohtaamaan syksyn pimeyden. Ugh.
Ja huomenna on bileet, iiks, mitenhän sitä osaa! No, eiköhän se mene vanhasta muistista.
Ihanaa viikonloppua!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!