Jännä,
miten joskus arjessa pilkahtelee tuo lapsuuden perusluonne,
jota myös horoskooppimerkkinä neitsyt mainitaan.
Lapsena minun huoneeni oli talon nähtävyys, aina niin siistiä.
Viimeisen päälle koriste-esineet sotilaallisessa järjestyksessä,
pölyt pyyhittyinä.
Oh, siitä on tultu kauas..
Mainittakoon kuitenkin, että eno oli lapsena järjestänyt mattojen hapsutkin, hmm..
Ehkä siis jotain kulkee myös syvällä geeneissä.
Mutta nyt: ei ole enää järjestystä!
On iloisia pinoja ja läjiä sekalaista tavaraa, lehdyköitä, vaatteita. Kyllähän minä niiden kimppuun jo joululomalla pääsin, mutta se vaatikin yhden täysin ohjelmattoman viikon..
Sellaista tuskin ihan heti on uudestaan näköpiirissä.
Komerojen kätköt siis eläkööt omaa synkkää elämäänsä! Läjien uumenista tulee hetkittäin löytöjä, kuten mummin synttärionnittelukortti vuodelta 2013, jonka väliin oli suojautettu seteli.
Kiitos mummi, se tulikin juuri nyt tarpeeseen!
***
Mutta tänään.
Värkkäsin aikani tietokoneella, kuikuilin kelloa..
Olen sopinut naapurin kanssa lenkkitreffit klo 11.00.
Toteisn että tiskikone on täynnä, sen voisi laittaa pyörimään kun palaan lenkiltä.
Kuinka kaunis näky se yläritsi olikaan.. Niin harmonisesti kipposet ja kupposet toistensa lomassa, isompaa, pienempää sopuisasti rinnakkain. Ihmeellinen muodostelma.
Näistä omituisista ohikiitävistä hetkistä saan jonkinlaista toivoa -
kyllä se järjestäjä siellä sisimmässäni piilee.
Ehkä se vielä hädän hetkellä sieltä avuksi singahtaa..
Ehkä se vielä tämän kodin uuteen uskoon laittaa..
Jonain päivänä.
Unelmia pitää olla!
Yleviä käsityksiä ja haavekuvia itsestä täytyy elätellä!
Todellisuuden ollessa toista, voi kuitenkin nauttia pienen hetken ja katsahtaa tiskikoneeseen todeten:
täällä se järjestys sentään on.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!