Päätöksiä puutarhassa

Olen hoitanut puutarhaani enimmäkseen aika
luonnonmukaisin menetelmin.

Se tarkoittaa mm. sitä, että maa-aineksiin en ole juurikaan panostanut, vaan suosinut permakulttuurin tyyppisiä metodeita. Olen siis perustanut kukkapenkin kääntämällä ruohotuppaita nurin, nakkaamalla päälle hieman risuja, lisäämällä keon päälle multaa sekalaisten kukkapurkkien pohjalta ja ripottelemalla pinnalle kunnollista puutarhamultaa lähinnä väriksi.

No, testailuahan tämä on - joku tykkää ja joku ei. Erinäiset vähään tyytyvät poppoot kuten kurjenpolvet ovat olleet ihan tyytyväisiä siihen, mitä niille on annettu.
Mutta myös nyreyttä on ollut havaittavissa.

Tämän johdosta (ja erään kyylänaapurin "ansiosta") olen innostunut nyt laittamaan muutamia spotteja hieman topakammin kuntoon.


Case juhannusruusu: 

Tänään karsin kuivia alaoksia juhannusruususta ja samalla pönkkäsin jäljellejäävää puskaa topakammin pystyasentoon - lue: näkösuojaksi. Se tapahtuu siten, että järjestetään oksia ylhäältäpäin ja hivutetaan niitä kohti terassia, samalla tarkkaillaan kuivien oksien esiintymistä ja karsitaan kuivimpia ja vanhimpia oksia ihan maata myöten. Kun haluttu muoto on saavutettu, pusketaan perse edellä kohti puskaa ja työnnetään oksia vielä sumpumpaan, sitten kiilataan epätoivon vimmalla oksatuki paikalleen, ennenkuin koko komeus valahtaa takaisin levahtaneempaan asentoon painovoiman avustuksella. Ruususta tuli oikein kaunis, jopa siro - ylhäällä terveitä, runsaasti kukkivia oksia ja näkösuojaa. Sivuille kehittelen jotain uutta säpinää (näkösuojaa!) ja vaihdan hieman multia. Kunhan ehdin ja jaksan. Mutta siitä tulee tosi hyvä - ja on arjen luxusta kun puskan ympärillä pääsee nyt liikkumaan muutenkin kuin kyyristellen / lähes ryömien.


Case portinpieli:

Tökkäsin lapion kokeeksi portinpieleen ja olin yllättynyt, miten vähän siellä on juurakkoa syreenien, pihlajan ja ruusujen perua. Noh, pari sankollista hiekkaa ylös ja tilalle vastaava määrä muhevaa kaupan puutarhamultaa -> kylvin siihen jättiauringonkukkaa, parsaa, lehtikaalta ja pari mangoldia reunaan väriksi.

Ei hajuakaan, onko liian aikaista - riippuu vuodesta.
Ei hajuakaan, onko kohteessa tarpeeksi valoa - taimet joutuvat kuitenkin lymyämään aidan varjossa.

Jos arskat onnistuvat, ne kohoavat kauniisti portin pielessä ja toimivat sekä katseen kiinnittäjinä, tervetulotoivotuksena että näkösuojana. Parasta koko systeemissä on se, että ne rötköttävät tukevaa aitaa vasten. Tulin päräyttäneeksi kohteeseen jättilajiketta, joten tukeminen on aina tuskaa. Jos arskat tarvitsevat tukea ylempänäkin, saan tuettua ne syreeneihin ja pihlajaan. Jes.

On ihan itsemurhaa tuikata isoja arskoja paahdepenkkiin tiiliseinän viereen, nim. testattu on ja aika äkkiä ne metriset tukikepit jäävät lyhyeksi. Sitten kun arskat huitelevat parissa metrissä, syyskesän tuulet yltyvät ja kukintaa vasta odotellaan, on suurta epätoivoa miettiä, miten arskat tuetaan, kun ei riitä kepeissä mittaa eikä kiinnityskohtia ole mailla halmeilla. Synkkä ja myrskyinen yö on ainainen jännitysmomentti - onko uhkaavasti kallistunut ystävät rojahtanut kovan yön jäljiltä polvilleen vai löytyykö se vielä kukoistuksessaan aamulla.


***

Tänään mennään kummipojalle siman ja munkin popsintaan. En vastusta yhtään! Aika pöhöttynyt olo tosin ja illalla hyökkään Liminkaan nelikymppisille - huh heijakkaa - autolla kuitenkin.

Mutta hei - sen vielä sanon että on kyllä ihan hemmetin hauskaa, kun viimein olen saanut taas kiinni puutarhahommista, parin vuoden aneemisen tauon jälkeen. Paukut laitetaan etupihan kukkarunsauteen, takapiha saa olla huolto- ja lepoalueena, jossa esim. ruusu saa viihtyessään levitä omia aikojaan. Takapihalla kestävät vain äärimmäistä kuivuutta sietävät lajit - niitä ei ole paljon (köh) enkä saa niistä vastaavia kiksejä kuin puolivarjon/auringon lajeista - joten panostan etupihalle sen minkä panostan.

Jos aikaa ja rahaa ois enemmänkin... Mutta eipäs jossitella - hyvin tämä nytkin etenee. Hmm.
Osa vanhoista ruukuista on yli kymmenen vuoden takaa, iso osa dyykattuja.. Plaah. Nyt olen siinä pisteessä, että laitan osan vanhoista ruukuista menemään ja alan hankkia uusia ruukkuja, joilla saa ehkä hieman yhtenäisempää systeemiä luotua puutarhaan. Ja kun se perimmäinen, nolo fakta on, että mulla ei vaan riitä puhtia huoltaa kymmenien ruukkujen pöpö/tautisaastuneita multia fiksusti - saati pestä mainittuja kymmeniä ruukkuja..

Niin ajattelin että taloyhtiön komposti laulakoon ja sekajäte heilahtakoon viimein - ainakin kaikista räjähtäneimpien ruukkujen kohdalla. Ehkä sitten osan jäljelle jäävistä saisin pestyäkin jne..?

Toivossa on hyvä elää.


Toukokuu on kuukausista kauneimpia ja ihanimpia -

nautitaan keväästä!


***