Ihmeellistä!

Tänne on kertynyt jo sata tekstiä, kappas.


Eilen oli omituinen päivä. Välillä tuntuu niin kuin olisin elokuvissa katsellen omaa elämääni, niin hassuja käänteitä putkahtelee esiin.

Eilen olin viimein sopimassa kesäkuun töistä, jossa nuorten kanssa tehtäisiin palstaviljelyprojektia ja vähän muitakin juttuja. Alustavasti oli puhuttu kahdesta viikosta kesäkuun alussa, jotka olinkin varannut. Viljely oli tarkoitus toteuttaa erään huvilan mailla, mutta asia (vuokraus) oli edelleen sopimatta. Vuokraus oli annettu talon toimistohenkilön hoidettavaksi jo kuukausi pari sitten. Kuulemma puhelimeen ei ikinä vastata. Hmm. Minäpä sitten innostuinkin nappaamaan puhelimen, kaivamaan numeron ja soitettiin siltä istumalta henkilölle joka hoitaa huvila-alueen varauksia. Ja kappas, kohtapa meillä oli sovittuna 3 päivän jakso.

Kolmen päivän? Ja minä olin varannut 2 viikkoa työaikaa - huokaus!

Äläpä tyttö hättäile.

Olin tullut kahvilaan - hmm, etuajassa. Suhteellinen käsite. Meidän piti nimittäin palaveerata kahdelta, mutta soitin että onnistuisiko siirto puoli kolmeksi. Syynä se, että minulla oli toinen meno vasta puoli 6, ei jäisi niin paljon luppoaikaa. Onnistui. No, luonnollisesti puoli kolmeen tähdäten olin sitten reilusti etuajassa kun puhelin soi ja kappas, toinen osapuoli vasta linja-autoon menossa. Siinä vaiheessa taoin itseäni otsaan muistutellen - ei ikinä pitäisi siirtää palavereja myöhempään kroonisten myöhästyjäpersoonien kanssa. Koska jos siirrät puoli kolmeen,

a) olet itse etuajassa kuitenkin (kun siirtosi syy ei ollut tiukka aikataulu)
b) toinen osapuoli saattaa tulla vaikka - kuten nyt - kolmelta.

No, se siitä. Sattumalta kaikki hyvät tyypit olivat vakikahvilassa liikenteessä. Kuulin yhdeltä reissukuulumisia ja sain toiselta kiintoisan ehdotuksen. Kappas kun tämä kaupungin kulttuuripersoona nro 1 oli kahvilla myös ja kyseli mitä teen nykyään. Olisi mahdollisesti kesätöitä tarjolla yhteen isoon kulttuuritapahtumaan liittyen..?

Totesin että "odotapas tunteroinen", kohtapa tässä asettuvat nämä loputkin kesään liittyvät palikat kohdalleen. Ja niin kävikin.

Kun palaverin toinen osapuoli kävi vessassa, kävin kommentoimassa että kyllä, homma todellakin kiinnostaa. Lopuksi raapustin vielä kesän aikataulut paperille ja tosiaan, mahdollisesti kyse olisi pari päivää viikossa kokonaisuudesta - joka sopisi nykyiseen tilanteeseen ja muihin jo sovittuihin töihin aivan erinomaisesti. Fakta on myös se, että tämän henkilön "völjyssä" saisin lisää uusia verkostoja.


Ja vielä lisää hyviä uutisia:

*Kulttuurialan toimijaporukka johon liittynen syksyllä - sai ison rahallisen tunnustuksen eli apurahan tosi kiintoisaan projektiin
*Samaan syssyyn olen itsekin yhdessä tärkeässä rahoitushaussa toisella kierroksella

Näistä kaikista asioista seuraa se tunne, että koitan pysyä kärryillä oman elämäni elokuvasta. Juoni tekee yllättäviä mutkia ja vinkeitä syrjähyppyjä - mutta pohjalla on se että huomaan: erilainen työllistyminen tässä kaupungissa voi olla mahdollista. Voi olla mahdollista olla "monessa mukana"! Voi olla mahdollista tehdä tapahtumia, koulutuksia, yhteisö- ja taideprojekteja sekä kirjoitushommia.

Asiat voivat näemmä vielä mullistua moneen kertaan - mutta juuri nyt - olen aivan rakastunut elämääni. Harvinainen tunne.

Sanottakoon se nyt.
Kirjoitettakoon se nyt.

Ja oloni on kuin viilipytyllä, kuin katselisin etäältä että jahans, nytpä se tuokin palikka loksahti paikalleen. Harvinaista sekin.

Monesti kiireen keskellä ja positiivisissa fiiliksissä ei tule kirjoitettua. Mutta näillä muistoilla ja tällä vahvuudella pötkin pitkälle myös niinä päivinä, kun kaikki tökkii. Olkoon tämä siis itselle vaikkapa, hmm..

***

Voimamuisto.

***


Mikä on sinun voimamuistosi?

Aurinkoista viikonloppua!


***