Ostin sitten lennon Barcelonasta Nizzaan.
Ehkä hitusen harmillista mm. maisemien ihastelun kannalta - mutta niin paljon käytännöllisempää. Tutkin vimmatusti junia, olisi vaatinut 2-3 vaihtoa ja hinta olisi mennyt vähintään satkuun mutta luultavimmin ylikin. Tarjolla vain päiväjunia. Busseista ei saanut superhyvin selvää, mutta mietin että jos bussi on täynnä ja meikä siellä solmussa istuu hmm, kymmenisenköhän tuntia niin ei hitsin pimpula...
Lentoihin oli sitten kuitenkin helppo päätyä. Pikkupyrähdys, hinta 50 egeä. Laskeutuminen 12.2.2014 Nizzaan alkuillasta. Serkku J vinkkasi soppelit yhtiöt, muuten oisin varmaan humpsahtanut juna/bussiasemille kyselemään aikatauluja. Ehkä harjoitetaan niitä istumalihaksia päiväretkillä Nizzasta käsin?
Nojoo.
Ihanaa muuten, kun Visa electronilla pystyy nykyään varaamaan / maksamaan lentoja ja hotelleja. Olen monissa asioissa antiikkinen ja luottokortti tuntuu asialle, joka ei vain kuulu mun maailmaan. Älykännykkää räpläilen vasta nyt ja läppärin sain veljeltä viime vuonna. Näillä mennään...
Mutta olen liittynyt/aktivoitunut Twitteriin, huimaa. Olen siitä hieman innostunut puolentoista vuoden toooodella hitaan makusteluvaiheen jälkeen. Juuri nyt pinnalla mm. Henri Alénin pastakastikeresepti eli #soosi, ilmiötä on ollut hauska seurata.
http://m.iltalehti.fi/ruoka/2014010517898861_ru.shtml
Mitäs muuta?
Pitäisi löytää joku sivusto josta vois kuunnella espanjan ja italian perusläppää, menis pikkasen perussanat jakeluun. Mutta - vaikka sanavarasto olisi noin kolme sanaa, alan välittömästi puhua maan kielellä. Se on vähintä mitä voin tehdä tai ainaski yrittää.
Hymyä ja huitomista mukaan niin homma etenee.
À la prochaine!
***
ps. Kun reissaa yksin, on aina kytättävä omia kamoja - joten 6 reissupäivän jälkeen toisaalta aika ihanaa vain napottaa tai käyskennellä iltapäivähetkonen lentokentällä, missä ketään ei vois vähempää kiinnostaa mun reppu..
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Täsmä*isku*pasta
Joskus sitä on niin nälkä että haluaa jotain nopeasti. Ja koska on ulkoillut, haluaa että se on aika tuhtia. Kaveri puhui "kohutusta" avokadopastasta niin siitäköhän se sitten tuli. Hoksasin että teenpäs Ranskan tätiltä oppimaani herkkupastaa.
Resepteistä - en voi ymmärtää miten orjalllisesti ihmiset suhtautuvat niihin.. Jos joku ainesosa puuttuu, niin ainahan sen voi korvata jollain. Ruokahommissa ei mielestäni ole yhtä ainutta oikeaa makua. Mutta leipomuksissa on ihan ymmärrettävää seurata reseptiä että saavuttaa oikean koostumuksen, kypsyysasteen jne.
En olekaan laitellut aikoihin pastaa? En ole karppausintoilija, ruokahommissa vain tulee tiettyjä vaiheita. Varsin pitkä pastavaihe on elettynä läpi kymmenisen vuotta sitten. Silloin lähes aina tietyn ystävän tullessa kylään, mulla oli sattumalta tuorepastaa, ihme sattuma sinänsä.
Ei sitä nyt ni-iiin usein ollut.
Se resepti
Herkkupastaan Ranskan tätin tyyliin ei tule kummoisia ainesosia.
Voita, jossa kuullotetaan sipulia. Ja sekaan aurajuustoa. Nyt meni kyllä Creamy Blue Castelloa. Milloin se muuten muutti nimensä Blåsta Creamy Blueksi..?
Mitäpä muita aineksia? Ei muita.
Nautin pastan kuivahtaneen ruisleivän palasen, tomaattilohkojen ja kapristen kanssa.
Täti muuten sanoi taannoin, ettei Ranskassa ole mitään niin hyvää sinihomejuustoa kuin aurajuusto. Eläköön Suomi!
Pasta on:
älyttömän rasvaista, älyttömän täyttävää = älyttömän hyvää.
Eipä tässä mitään muuta kaipaa enää elämältään
kuin teetä tai päikkärit.
Kiitos!
***
Resepteistä - en voi ymmärtää miten orjalllisesti ihmiset suhtautuvat niihin.. Jos joku ainesosa puuttuu, niin ainahan sen voi korvata jollain. Ruokahommissa ei mielestäni ole yhtä ainutta oikeaa makua. Mutta leipomuksissa on ihan ymmärrettävää seurata reseptiä että saavuttaa oikean koostumuksen, kypsyysasteen jne.
En olekaan laitellut aikoihin pastaa? En ole karppausintoilija, ruokahommissa vain tulee tiettyjä vaiheita. Varsin pitkä pastavaihe on elettynä läpi kymmenisen vuotta sitten. Silloin lähes aina tietyn ystävän tullessa kylään, mulla oli sattumalta tuorepastaa, ihme sattuma sinänsä.
Ei sitä nyt ni-iiin usein ollut.
Se resepti
Herkkupastaan Ranskan tätin tyyliin ei tule kummoisia ainesosia.
Voita, jossa kuullotetaan sipulia. Ja sekaan aurajuustoa. Nyt meni kyllä Creamy Blue Castelloa. Milloin se muuten muutti nimensä Blåsta Creamy Blueksi..?
Mitäpä muita aineksia? Ei muita.
Nautin pastan kuivahtaneen ruisleivän palasen, tomaattilohkojen ja kapristen kanssa.
Täti muuten sanoi taannoin, ettei Ranskassa ole mitään niin hyvää sinihomejuustoa kuin aurajuusto. Eläköön Suomi!
Pasta on:
älyttömän rasvaista, älyttömän täyttävää = älyttömän hyvää.
Eipä tässä mitään muuta kaipaa enää elämältään
kuin teetä tai päikkärit.
Kiitos!
***
perjantai 3. tammikuuta 2014
Yllättävä pyyntö
Sain ylläripuhelun.
Minua pyydettiin ystävien tyttövauvan nimiäisiin puhumaan tai runoilemaan
ja homman jujuna olisi, että siinä samalla sitten kävisi ilmi pikkuneitokaisen nimi.
Eli juhlapuhujan paikka tarjolla!
Aika jännää, mutta sanoin heti että tottakai tullaan. Sain puhelun jälkeen taidemuseolle kävellessäni heti ideankin, laulun tai runon alun
"Tyttö nauravainen,
poika laulavainen..."
Ja se todella hyvä nuottihan unohtui tässä matkan varrella.. Mutta ei se mitään,
lähdetään kehittelemään!
Ajattelin tutustua hieman valmiiseen runouteen ja musiikkiin ja hämmentää aineksista jonkun herkän ja raikkaan sopan.
Pikkuisen isä ja äiti sanoivat että "Ei tarvi - kyllä sinä tunnet meidät" kun tiedustelin että tokihan tämä puhe tahi esitys käydään sitten yhdessä läpi.
Hmm.
No, joka tapauksessa sovittiin että tavataan, vähintäänkin nyt neitokaisenkin tapaamisen kannalta - ja olisihan se nimikin hyvä kuulla.
Onpa ihana luottamustehtävä näköpiirissä!
***
Minua pyydettiin ystävien tyttövauvan nimiäisiin puhumaan tai runoilemaan
ja homman jujuna olisi, että siinä samalla sitten kävisi ilmi pikkuneitokaisen nimi.
Eli juhlapuhujan paikka tarjolla!
Aika jännää, mutta sanoin heti että tottakai tullaan. Sain puhelun jälkeen taidemuseolle kävellessäni heti ideankin, laulun tai runon alun
"Tyttö nauravainen,
poika laulavainen..."
Ja se todella hyvä nuottihan unohtui tässä matkan varrella.. Mutta ei se mitään,
lähdetään kehittelemään!
Ajattelin tutustua hieman valmiiseen runouteen ja musiikkiin ja hämmentää aineksista jonkun herkän ja raikkaan sopan.
Pikkuisen isä ja äiti sanoivat että "Ei tarvi - kyllä sinä tunnet meidät" kun tiedustelin että tokihan tämä puhe tahi esitys käydään sitten yhdessä läpi.
Hmm.
No, joka tapauksessa sovittiin että tavataan, vähintäänkin nyt neitokaisenkin tapaamisen kannalta - ja olisihan se nimikin hyvä kuulla.
Onpa ihana luottamustehtävä näköpiirissä!
***
torstai 2. tammikuuta 2014
Onnea uuteen kotiin!
Kävin tänään kummipojan perheen luona kylässä. He muuttivat uuteen kotiin joulukuussa.
Koko jengi oli pihalla vastassa, kun päräytin autolla paikalle. Harmaata keliä ei juuri muistanut, kun pojat johdattelivat takapihalle pikkukasvot hymystä loistaen. Kierrettiin paikat juurta jaksain, tehtiin lumityöt ja lumilyhtyjä sekä ihasteltiin kompostia. Komposti oli nii-iin ihana, että suosittelin perustamaan pojille ikioman kompostin ensi kesänä.
Sitten mentiin sisälle. Ensin esiteltiin poikien huone ja sitten kaikki muut huoneet.
Ihana, kaunis koti.
Tunnelmallinen.
Kotoisa.
Juuri sellainen, kuin kodin pitää ollakin.
Kodin ehdottomia helmiä olivat keskellä taloa oleva takka/leivinuuni sekä ihastuttava kesähuone. Näin jo sieluni silmin, miten ihana huone olisi kesällä. Ja jo keväällä - huhtikuussa..? Saattaapa olla että huhtikuun lopussa tarttuu muutama orvokki matkaan viemisiksi!
Uusi koti on ihana uusi mahdollisuus, aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei mitään ylimääräistä roinaa kaappien perillä, ihannetilanteessa kaikki kamat käytynä läpi ennen muuttoa.. Mutta harvallapa se ihan niin oppikirjamaisesti menee.
Muistan kun istuin kerran kaksi yötä ennen muuttoa (Heinis-Toivis) kylmähkössä varastossa ja kävin läpi vanhoja työpapruja, opiskelumatskuja sekä muistojen papereita, paperi paperilta. Lopulta noin neljän tunnin aikana "päästin irti" yhteensä metrin pinosta A4-papereita, joihin liittyi hurjasti muistoja. Toki niitä tuli säästettyäkin - ja toki niitä muistojen papereita voisi käydä läpi vähän useamminkin.. Mutta juu. Olipa se huojentavaa.
Viime muutossa puolestaan panostin vaatteiden läpikäyntiin. Moni muistojen bilekampe lienee saanut uuden omistajan kierrätyskeskuksen rekistä..
Huokaus!
Muistot pitää tallettaa sydämeen
ja vain harvat ja valitut
kaappeihin.
***
Koko jengi oli pihalla vastassa, kun päräytin autolla paikalle. Harmaata keliä ei juuri muistanut, kun pojat johdattelivat takapihalle pikkukasvot hymystä loistaen. Kierrettiin paikat juurta jaksain, tehtiin lumityöt ja lumilyhtyjä sekä ihasteltiin kompostia. Komposti oli nii-iin ihana, että suosittelin perustamaan pojille ikioman kompostin ensi kesänä.
Sitten mentiin sisälle. Ensin esiteltiin poikien huone ja sitten kaikki muut huoneet.
Ihana, kaunis koti.
Tunnelmallinen.
Kotoisa.
Juuri sellainen, kuin kodin pitää ollakin.
Kodin ehdottomia helmiä olivat keskellä taloa oleva takka/leivinuuni sekä ihastuttava kesähuone. Näin jo sieluni silmin, miten ihana huone olisi kesällä. Ja jo keväällä - huhtikuussa..? Saattaapa olla että huhtikuun lopussa tarttuu muutama orvokki matkaan viemisiksi!
Uusi koti on ihana uusi mahdollisuus, aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei mitään ylimääräistä roinaa kaappien perillä, ihannetilanteessa kaikki kamat käytynä läpi ennen muuttoa.. Mutta harvallapa se ihan niin oppikirjamaisesti menee.
Muistan kun istuin kerran kaksi yötä ennen muuttoa (Heinis-Toivis) kylmähkössä varastossa ja kävin läpi vanhoja työpapruja, opiskelumatskuja sekä muistojen papereita, paperi paperilta. Lopulta noin neljän tunnin aikana "päästin irti" yhteensä metrin pinosta A4-papereita, joihin liittyi hurjasti muistoja. Toki niitä tuli säästettyäkin - ja toki niitä muistojen papereita voisi käydä läpi vähän useamminkin.. Mutta juu. Olipa se huojentavaa.
Viime muutossa puolestaan panostin vaatteiden läpikäyntiin. Moni muistojen bilekampe lienee saanut uuden omistajan kierrätyskeskuksen rekistä..
Huokaus!
Muistot pitää tallettaa sydämeen
ja vain harvat ja valitut
kaappeihin.
***
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Joulu Lapissa
Happy New Year!
On jo vuosi 2014, aika rientää omalla vääjäämättömällä painollaan. Seuraavaksi aletaan odottelemaan helmikuista Rivieran reissua, sitten maaliskuun parhaita hiihtokelejä. Sen jälkeen häämöttääkin nurkan takaa kevät! Kaikkea sitä ennen, palataan kuitenkin hetkeksi joulun tunnelmiin.
Facebookia jälkikäteen selaillessa on tajunnut miten mahtava joulu meillä oli Lapissa. Pidin joulun sometaukoa tai oikeastaan - viimeisen somettoman joulun. Ostin kamulta älykännykän johon pitäisi lähteä hommaamaan kortteja kunhan tässä ehtii.
Mutta varsinainen syy joulun ihanuuteen oli oman perheen lisäksi LUMI. Sitä oli 50 cm ja se oli pehmeää, valkoista, puhdasta, kaunista - hattaraa! Suurin osa Suomesta vietti mustaa tai vihreää joulua.
Aatonaattona ajeltiin melkein 500 km ja alkuillasta saavuttiin perille mökille, jossa vanhemmat jo olivat. Otettiin iltapalaa ja pelattiin korttia. Peli on nimeltään papana. Perinteet kunniaan!
Jouluaattona tuotiin joulukuusi pirttiin pienoiseen ja ulkoiltiin, sekä saunottiin. Illalla syötiin hyvin. Ja jaettiin lahjat! Sitten pelattiin korttia, taas. Papanaa. Oli kivaa. Kappas kun maanantaina tärähti pronssia ja voitin murskalukemin tiistain turnauksen.
Joulupäivänä kävin hiihtämässä ja illan huipentumana käytiin porukalla naapurissa laulamassa.
Tapanina tein päivällä puuhommia (erityisesti syttöjä / kiehisiä!) ja keittiöhommia. Illalla istuttiin nuotiolla, juotiin hieman rommia ja laulettiin kaksiäänisesti äitin kanssa. Nuotion jälkeen pelattiin sisällä jälleen korttia, veli voitti tällä kertaa. Yleensä isä voittaa suurimman osan turnauksista, hämmentävää. Minä voitin tällä kertaa kaksi kolmesta. Mutta - siinä vaiheessa kun veli analysoi omaa voittoaan - kaksi aiempaa turnausta olivat mystisesti pyyhkiytyneet hänen muististaan ;)
***
Muutamia tunnelmakuvia polttopuista, joen avannosta joka talvella ainoa veden lähde, metsästä ja nuotiosta.
Olipa ihana joulu!
***
On jo vuosi 2014, aika rientää omalla vääjäämättömällä painollaan. Seuraavaksi aletaan odottelemaan helmikuista Rivieran reissua, sitten maaliskuun parhaita hiihtokelejä. Sen jälkeen häämöttääkin nurkan takaa kevät! Kaikkea sitä ennen, palataan kuitenkin hetkeksi joulun tunnelmiin.
Facebookia jälkikäteen selaillessa on tajunnut miten mahtava joulu meillä oli Lapissa. Pidin joulun sometaukoa tai oikeastaan - viimeisen somettoman joulun. Ostin kamulta älykännykän johon pitäisi lähteä hommaamaan kortteja kunhan tässä ehtii.
Mutta varsinainen syy joulun ihanuuteen oli oman perheen lisäksi LUMI. Sitä oli 50 cm ja se oli pehmeää, valkoista, puhdasta, kaunista - hattaraa! Suurin osa Suomesta vietti mustaa tai vihreää joulua.
Aatonaattona ajeltiin melkein 500 km ja alkuillasta saavuttiin perille mökille, jossa vanhemmat jo olivat. Otettiin iltapalaa ja pelattiin korttia. Peli on nimeltään papana. Perinteet kunniaan!
Jouluaattona tuotiin joulukuusi pirttiin pienoiseen ja ulkoiltiin, sekä saunottiin. Illalla syötiin hyvin. Ja jaettiin lahjat! Sitten pelattiin korttia, taas. Papanaa. Oli kivaa. Kappas kun maanantaina tärähti pronssia ja voitin murskalukemin tiistain turnauksen.
Joulupäivänä kävin hiihtämässä ja illan huipentumana käytiin porukalla naapurissa laulamassa.
Tapanina tein päivällä puuhommia (erityisesti syttöjä / kiehisiä!) ja keittiöhommia. Illalla istuttiin nuotiolla, juotiin hieman rommia ja laulettiin kaksiäänisesti äitin kanssa. Nuotion jälkeen pelattiin sisällä jälleen korttia, veli voitti tällä kertaa. Yleensä isä voittaa suurimman osan turnauksista, hämmentävää. Minä voitin tällä kertaa kaksi kolmesta. Mutta - siinä vaiheessa kun veli analysoi omaa voittoaan - kaksi aiempaa turnausta olivat mystisesti pyyhkiytyneet hänen muististaan ;)
***
Muutamia tunnelmakuvia polttopuista, joen avannosta joka talvella ainoa veden lähde, metsästä ja nuotiosta.
 | |||||||||||
Jokiveden maku on todella raikas - ei makua ollenkaan. |
Olipa ihana joulu!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)