Kävin tänään kummipojan perheen luona kylässä. He muuttivat uuteen kotiin joulukuussa.
Koko jengi oli pihalla vastassa, kun päräytin autolla paikalle. Harmaata keliä ei juuri muistanut, kun pojat johdattelivat takapihalle pikkukasvot hymystä loistaen. Kierrettiin paikat juurta jaksain, tehtiin lumityöt ja lumilyhtyjä sekä ihasteltiin kompostia. Komposti oli nii-iin ihana, että suosittelin perustamaan pojille ikioman kompostin ensi kesänä.
Sitten mentiin sisälle. Ensin esiteltiin poikien huone ja sitten kaikki muut huoneet.
Ihana, kaunis koti.
Tunnelmallinen.
Kotoisa.
Juuri sellainen, kuin kodin pitää ollakin.
Kodin ehdottomia helmiä olivat keskellä taloa oleva takka/leivinuuni sekä ihastuttava kesähuone. Näin jo sieluni silmin, miten ihana huone olisi kesällä. Ja jo keväällä - huhtikuussa..? Saattaapa olla että huhtikuun lopussa tarttuu muutama orvokki matkaan viemisiksi!
Uusi koti on ihana uusi mahdollisuus, aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei mitään ylimääräistä roinaa kaappien perillä, ihannetilanteessa kaikki kamat käytynä läpi ennen muuttoa.. Mutta harvallapa se ihan niin oppikirjamaisesti menee.
Muistan kun istuin kerran kaksi yötä ennen muuttoa (Heinis-Toivis) kylmähkössä varastossa ja kävin läpi vanhoja työpapruja, opiskelumatskuja sekä muistojen papereita, paperi paperilta. Lopulta noin neljän tunnin aikana "päästin irti" yhteensä metrin pinosta A4-papereita, joihin liittyi hurjasti muistoja. Toki niitä tuli säästettyäkin - ja toki niitä muistojen papereita voisi käydä läpi vähän useamminkin.. Mutta juu. Olipa se huojentavaa.
Viime muutossa puolestaan panostin vaatteiden läpikäyntiin. Moni muistojen bilekampe lienee saanut uuden omistajan kierrätyskeskuksen rekistä..
Huokaus!
Muistot pitää tallettaa sydämeen
ja vain harvat ja valitut
kaappeihin.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!