Joskus sitä on niin nälkä että haluaa jotain nopeasti. Ja koska on ulkoillut, haluaa että se on aika tuhtia. Kaveri puhui "kohutusta" avokadopastasta niin siitäköhän se sitten tuli. Hoksasin että teenpäs Ranskan tätiltä oppimaani herkkupastaa.
Resepteistä - en voi ymmärtää miten orjalllisesti ihmiset suhtautuvat niihin.. Jos joku ainesosa puuttuu, niin ainahan sen voi korvata jollain. Ruokahommissa ei mielestäni ole yhtä ainutta oikeaa makua. Mutta leipomuksissa on ihan ymmärrettävää seurata reseptiä että saavuttaa oikean koostumuksen, kypsyysasteen jne.
En olekaan laitellut aikoihin pastaa? En ole karppausintoilija, ruokahommissa vain tulee tiettyjä vaiheita. Varsin pitkä pastavaihe on elettynä läpi kymmenisen vuotta sitten. Silloin lähes aina tietyn ystävän tullessa kylään, mulla oli sattumalta tuorepastaa, ihme sattuma sinänsä.
Ei sitä nyt ni-iiin usein ollut.
Se resepti
Herkkupastaan Ranskan tätin tyyliin ei tule kummoisia ainesosia.
Voita, jossa kuullotetaan sipulia. Ja sekaan aurajuustoa. Nyt meni kyllä Creamy Blue Castelloa. Milloin se muuten muutti nimensä Blåsta Creamy Blueksi..?
Mitäpä muita aineksia? Ei muita.
Nautin pastan kuivahtaneen ruisleivän palasen, tomaattilohkojen ja kapristen kanssa.
Täti muuten sanoi taannoin, ettei Ranskassa ole mitään niin hyvää sinihomejuustoa kuin aurajuusto. Eläköön Suomi!
Pasta on:
älyttömän rasvaista, älyttömän täyttävää = älyttömän hyvää.
Eipä tässä mitään muuta kaipaa enää elämältään
kuin teetä tai päikkärit.
Kiitos!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!