miltei juoksin tietsikalle: alan listaamaan lukemani kirjat.
Ensin idea tuntui ihan pöljälle, kun kilometrejä on takana näinkin paljon ja monet elämää vavahduttaneet tekstit jo luettu. Mutta ei se mitään!
Voin muistella parhaita kirjaelämyksiä,
uppoutua uudelleen entisiin suosikkeihin ja
lukea ihan uusia kirjoja,
saada uusia lemppareita.
Merkkaan kaikki kirjatekstit tänne blogiin tunnisteella kirja - saahan ne listattuakin jos haluaa mutta ehkei.. Lähinnä on ajatus kirjoittaa itselle muistilistaa, pähkin vielä olisiko listamuoto kuitenkin parempi, kun varsinaisia kirja-arvosteluja ei hotsita kirjoittaa. Hmm..
Juuri nyt:
Kieltäytymisen kulttuurihistoria. Luin lokakuussa. Linkkaan arvosteluun, kas tässä. Tykkäsin, aika monipuolinen otos erilaisia kieltäytymisen muotoja. Pääosin miellyttävää, sujuvaa luettavaa. Tämän jälkeen aloitin..
Pimppini on valloillaan. Naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö.
"Naistenpäivänä ilmestynyt "Pimppini on valloillaan - Naisiin kohdistuva
seksuaalinen vallankäyttö" on tärkeä teos: se muistuttaa, miten
vakavasta tasa-arvo-ongelmasta seksuaalisessa häirinnässä on kyse." Siinäpä se oli sanottu. Pitempi arvostelu.
Lisäksi vasta luin Paul Auster: Talvipäiväkirja. Rakastuin jättimäisiin lauseisiin, katuihin joilla käveltiin, tunteisiin joita elettiin. Sanojen virta toimi minulle. Viileänpuiseva arvostelu.
Lainasin tänään nämä:
Haruki Murakami. Kafka rannalla.
Olen lukenut vasta Norwegian Woodin, en muita Murakamilta. Leffailta tulossa!
Ulla-Lena Lundberg: Jää. Finlandia-voittaja 2012.
Jo Nesbø: Torakat. Kirjastoautossa ei ollut ekaa Harry Hole teosta, ehkä tsekkaan huomenna pääkirjastolta kun en kuitenkaan aloita torakoimaan lähipäivinä. Joo, pitäähän se aloittaa alusta.
Diiva. Hannele Laurin tarina.
Unikirjana nyt:
Klassikkojen klassikko tajunnanvirran saralla...
Virginia Woolf. Aallot.
Aion lukea kokonaan, vaikka alku olikin hieman sitkeää. Sitten heittäydyin sanojen vietäväksi ja käsittelen tekstiä kuin runoja, sanoja ihastellen. Ei tuota enää tuskaa, vaikkei pysykään juonessa mukana. Ehkä seuraava lukukerta hoksauttaa tekstin eri tavalla..? Tosin, juuri nyt epäilen ettei seuraavaa lukukertaa tule.. Köhköh.
Arvostelu. Wow, olipas siellä tajuttu paljon tästä teoksesta! Ja lopussa vielä kiivas väittely mistä kirjassa oli kyse. Köhköh2. No, minun ei onneksi tarvitse todistella kenellekään enää mitään, lähinnä pidän raikkaana saavutuksena jos saan luettua. Kaunista sanojen virtaa.
Päätän kirjallisuusraporttini tänään tähän.
***
ps. Ajatuksena haalia kätösiini ympäristöliikkeen (historian), ympäristökasvatuksen ja ympäristöfilosofian perusteokset. Olihan se jo aikakin innostua niistä.
Esimerkiksi Äänetön kevät.
Good girl!
***
Kirjalista jatkuu, 25.6.2015 mennessä luettuja:
Varmaan joskus maalis-huhtikuussa jo -
Paul Auster: Mies pimeässä ja Matkoja kirjoittajankammiossa.
Voin lahjoittaa tuplakirjan eteenpäin, pystyn hieman palaamaan tunnelmiin, mutta ei herätä erityistä lämpöä.
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet. Tykkäsin, vaikkei Murakamin parasta.
Voisin lukea uudestaan ennen kaverille palautusta, tai sitten en.
Eben Alexander: Totuus taivaasta. Neurokirurgin kuolemanrajakokemus.
Päivi Kannisto: Elämäni nomadina. Kapinaan ja matkakuumeeseen.
Juuri nyt: Mondo matkaopas - Pariisi.
***
torstai 6. marraskuuta 2014
tiistai 4. marraskuuta 2014
Parasta marraskuussa
Okei.
Erilaisia positiivisuushaasteita kiertää arjen työstä väsyneen somekansan haasteena.
Minua ei haasta kukaan, koska olen ärsyttävän positiivinen ja kaikesta kivasta vinkkaava tyyppi Facebookissa. Minut on varmaan piilotettu näkyvistä marraskuun ajaksi..
Okei 2.
Täällä blogissa vallitsee outo, hieman aneeminen tunnelma. Silti jostain tulee myös lukijatilastoja. Henkilökohtaisesti pidän tätä lähes ihmeenä.
Joten. Parasta marraskuussa:
1. Tilastot.
Tilastothan ovat muutenkin mielenkiintoisia, tuli tehtyä viitisen vuotta Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle Tikelle hommia. Opin mielettömän hyvän puhelintyörutiinin, kun jouduin soittelemaan maanviljelijöille kesken kiihkeimmän kylvökauden.
Yksi opeista oli ottaa täsmälleen sama voluumi ja rytmi käyttöön kuin vastaajalla. Äkkinäistä, kiireisen topakkaa vastaajaa ei sieppaa mikään enemmän kuin hiljaisella äänellä varovaisesti juttelevan tilastojen anelijan soitto. Puolestaan tuvan rauhasta arkana vastaava henkilö ei arvosta konekivääritulitusta. Antaa kaappikellon raksuttaa, etsitäänpäs se lomake..
Joo - kyllä se postissa on tullut, ootapa vähän...
No tässä se nyt on, mitäs sinä haluat tietää..?
Yhteistyöllä tuloksiin!
2. Sade.
Aivan tajuton sade eilen. Kastuin likomäräksi. En tajua edelleenkään takkivalintaani. Mutta ei se haittaa, eilinen meni jo. Oli märkä. Mutta sisällä oli lämmintä. Juteltiin ystävän kanssa ja syötiin hyvä lounas. Sen jälkeen tulin kotiin, sauna ja uni maistui harvinaisen makoisalle.
Kun on sade, ei jaksa lähteä hötkyilemään mihinkään ylimääräisiin rientoihin. Kun on sade, voi juoda teetä. Telkkarista pitää muutenkin kattoa leffoja, digiboksi on poksahtamaisillaan tallenettujen ohjelmien määrästä.
3. Kohta on kevät.
No mikä se seuraava vuodenaika olikaan? Talvi! Ja sen jälkeen on kevät! Mahtavaa!
Tajusin ehkä viisi vuotta sitten, että alan hehkuttaa kevättä hyvissä ajoin.
On nimittäin näitä jouluihmisiä, niin päätin alkaa kevätihmiseksi. Esimerkiksi helmikuussa voi vaihtaa värikkäisiin kevättekstiileihin. Pääsiäinen ja vappu ovat pullollaan väriä, puhumattakaan terassikauden avajaisista.
Moni toukokuu on shokeerannut helteen määrällä, eli luonnon ns. hiirenkorvavaihe on pahimmillaan kestänyt vain päiviä. Kevättä pitää siis hehkuttaa, fiilistellä, intoilla ja odottaa hyvissä ajoin!
Kevät - olen valmis!!!
***
Ps. Parasta marraskuussa -blogaus sai inspiraation ystäväni Facebook-päivityksestä, jossa hän käveli kotiin sateessa 13 kilometrin matkan. Mahtavaa.
***
Erilaisia positiivisuushaasteita kiertää arjen työstä väsyneen somekansan haasteena.
Minua ei haasta kukaan, koska olen ärsyttävän positiivinen ja kaikesta kivasta vinkkaava tyyppi Facebookissa. Minut on varmaan piilotettu näkyvistä marraskuun ajaksi..
Okei 2.
Täällä blogissa vallitsee outo, hieman aneeminen tunnelma. Silti jostain tulee myös lukijatilastoja. Henkilökohtaisesti pidän tätä lähes ihmeenä.
Joten. Parasta marraskuussa:
1. Tilastot.
Tilastothan ovat muutenkin mielenkiintoisia, tuli tehtyä viitisen vuotta Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle Tikelle hommia. Opin mielettömän hyvän puhelintyörutiinin, kun jouduin soittelemaan maanviljelijöille kesken kiihkeimmän kylvökauden.
Yksi opeista oli ottaa täsmälleen sama voluumi ja rytmi käyttöön kuin vastaajalla. Äkkinäistä, kiireisen topakkaa vastaajaa ei sieppaa mikään enemmän kuin hiljaisella äänellä varovaisesti juttelevan tilastojen anelijan soitto. Puolestaan tuvan rauhasta arkana vastaava henkilö ei arvosta konekivääritulitusta. Antaa kaappikellon raksuttaa, etsitäänpäs se lomake..
Joo - kyllä se postissa on tullut, ootapa vähän...
No tässä se nyt on, mitäs sinä haluat tietää..?
Yhteistyöllä tuloksiin!
2. Sade.
Aivan tajuton sade eilen. Kastuin likomäräksi. En tajua edelleenkään takkivalintaani. Mutta ei se haittaa, eilinen meni jo. Oli märkä. Mutta sisällä oli lämmintä. Juteltiin ystävän kanssa ja syötiin hyvä lounas. Sen jälkeen tulin kotiin, sauna ja uni maistui harvinaisen makoisalle.
Kun on sade, ei jaksa lähteä hötkyilemään mihinkään ylimääräisiin rientoihin. Kun on sade, voi juoda teetä. Telkkarista pitää muutenkin kattoa leffoja, digiboksi on poksahtamaisillaan tallenettujen ohjelmien määrästä.
3. Kohta on kevät.
No mikä se seuraava vuodenaika olikaan? Talvi! Ja sen jälkeen on kevät! Mahtavaa!
Tajusin ehkä viisi vuotta sitten, että alan hehkuttaa kevättä hyvissä ajoin.
On nimittäin näitä jouluihmisiä, niin päätin alkaa kevätihmiseksi. Esimerkiksi helmikuussa voi vaihtaa värikkäisiin kevättekstiileihin. Pääsiäinen ja vappu ovat pullollaan väriä, puhumattakaan terassikauden avajaisista.
Moni toukokuu on shokeerannut helteen määrällä, eli luonnon ns. hiirenkorvavaihe on pahimmillaan kestänyt vain päiviä. Kevättä pitää siis hehkuttaa, fiilistellä, intoilla ja odottaa hyvissä ajoin!
Kevät - olen valmis!!!
***
Ps. Parasta marraskuussa -blogaus sai inspiraation ystäväni Facebook-päivityksestä, jossa hän käveli kotiin sateessa 13 kilometrin matkan. Mahtavaa.
***
lauantai 1. marraskuuta 2014
Maa martaana makaavi
Marraskuun ensimmäinen päivä.
Kuukausi, jolloin tekisi tavallisesti mieli käpertyä todellisuudelta.
Mutta.
On ollut ihanaa olla lomalla.
Olen poiminut hallavahakkaita.
Ollaan käyty koirien kanssa lenkillä.
Olen parantanut maailmaa naapurissa.
Olen päässyt raatokukan kummiksi.
Olen valokuvannut kaikkea kaunista ja värikästä.
Tänään aamu valkeni, maa oli kuurassa.
Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli.
Olen terve, minulla on terve päivä.
On hyvä hengittää.
On hyvä ulkoilla.
On hyvä nukkua.
En huolehdi huomisesta.
Panostan olemiseen.
Terveyteen, ruokaan, uneen.
Hyvään seuraan, järkevään tekemiseen.
Rentoutumiseen.
Jaksamiseen.
Voimaantumiseen.
***
Minulla on nykyään valtava tarve valokuvata kaikkea kiinnostavaa mitä näen.
Luontoa.
Auringon kajoa.
Vastavaloa.
Ilta-aurinkoa.
Kasveja ja eläimiä.
Ehkä hankin jossain vaiheessa paremman kameran?
Pikkupokkari koittaa ystävällisesti tarkentaa vähän joka paikkaan - muttei tarkenna kunnolla mihinkään.. Parhaansa se tekee kuitenkin..
Mutta tosiaan - lähivuosina voisi olla investoinnin aika!
Mainiota marraskuuta!
***
Kuukausi, jolloin tekisi tavallisesti mieli käpertyä todellisuudelta.
Mutta.
On ollut ihanaa olla lomalla.
Olen poiminut hallavahakkaita.
Ollaan käyty koirien kanssa lenkillä.
Olen parantanut maailmaa naapurissa.
Olen päässyt raatokukan kummiksi.
Olen valokuvannut kaikkea kaunista ja värikästä.
Tänään aamu valkeni, maa oli kuurassa.
Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli.
Olen terve, minulla on terve päivä.
On hyvä hengittää.
On hyvä ulkoilla.
On hyvä nukkua.
En huolehdi huomisesta.
Panostan olemiseen.
Terveyteen, ruokaan, uneen.
Hyvään seuraan, järkevään tekemiseen.
Rentoutumiseen.
Jaksamiseen.
Voimaantumiseen.
***
Minulla on nykyään valtava tarve valokuvata kaikkea kiinnostavaa mitä näen.
Luontoa.
Auringon kajoa.
Vastavaloa.
Ilta-aurinkoa.
Kasveja ja eläimiä.
Ehkä hankin jossain vaiheessa paremman kameran?
Pikkupokkari koittaa ystävällisesti tarkentaa vähän joka paikkaan - muttei tarkenna kunnolla mihinkään.. Parhaansa se tekee kuitenkin..
Mutta tosiaan - lähivuosina voisi olla investoinnin aika!
Mainiota marraskuuta!
***
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Talvi tulee, oi timjami!
Lokakuun puoliväli paukkuu kohta. Oulun alueella on vielä ruskaa, mutta paljon lehtiä on jo pudonnutkin.
Kävin valokuvaamassa pihalla. Ruusun ruskalehdissä oli tosi kauniita vesipisaroita, samaten orvokeissa. Timjami voi erittäin hyvin kolmessa eri ruukkuistutuksessa, minttu sen sijaan on kukoistuksensa ohittanut.
Nälkä kipristeli vatsassa kun tulin pihalta ja mietin että linssikeitto voisi olla pitkästä aikaa hyvä, maanläheinen ratkaisu. Ja hei, voisin laittaa timjamista keittoon isoja oksia, jotka makunsa luovutettuaan olisi helppo napsia sivuun lautasella. Good idea!
Mulla tahtoo olla kasvien kanssa sellainen riesa, etten jaksa säilöä niitä. Pidän sitä jotenkin toissijaisena asiana. Nytkin nautin siitä, miltä minttu ja timjami näyttävät, toisekseen siitä, miltä ne tuoksuvat. Kolmantena tulee maku ja sitten jatkokäyttö, hmm. Minusta on mielenkiintoisempaa seurata, kuinka pitkään timjami pysyy elossa talven lähestyessä.
Mutta kieltämättä, nyt kun puskat ovat niin pöyheät, yrttejä voisi hieman hyödyntääkin, ainakin kokkaukseen, jollei sitten jopa pakastukseen / kuivaukseen. Yrttiöljyä? Yrttinappeja pakkaseen?
Ja yhden puskista voisi koittaa valeistuttaa johonkin, joskos se sieltä ponnahtaisi elossa esiin keväällä? Eihän se ota, jollei annakaan.
Kummallista, vasta muutaman vuoden olen toden teolla sisäistänyt timjamin nimen. Olen vuosikymmeniä nimittänyt sitä tinjamiksi. Oli tosi tiukkaa muuttaa linjaa nimessä. Mutta koitetaan nyt puhua kuten muutkin.
***
Hmm, linssikeiton kanssa kävi perinteiset. Ensin se röyhähti agressiivisesti hellalle, vaikka kuinka koitin sivusilmällä sitä pitää silmällä. (Ärsyttävää, ihanaa sanatoistoa / rytmiä.) Mutta nythän tuo tuossa jo tuoksahtelee lupaavasti ja hakee lopullista makuaan. Tällä kertaa siihen humpsahti punaisia linssejä, yksi paketti chili sin carne (tomo/papu)sekoitusta, yksi paketti tomaattimurskaa, timjamia, Berliinin paprikaista maustesekoitusta, chiliä, pippureja, suolaa, soijakastiketta, Dijonsinappia.. Ei tällä kertaa sipuleja eikä kermoja.
Tulee mitä on tullakseen, kohta syödään. Aina se on kelvannut.
Makoisaa ja värikästä sunnuntaita!
Kävin valokuvaamassa pihalla. Ruusun ruskalehdissä oli tosi kauniita vesipisaroita, samaten orvokeissa. Timjami voi erittäin hyvin kolmessa eri ruukkuistutuksessa, minttu sen sijaan on kukoistuksensa ohittanut.
Nälkä kipristeli vatsassa kun tulin pihalta ja mietin että linssikeitto voisi olla pitkästä aikaa hyvä, maanläheinen ratkaisu. Ja hei, voisin laittaa timjamista keittoon isoja oksia, jotka makunsa luovutettuaan olisi helppo napsia sivuun lautasella. Good idea!
Mulla tahtoo olla kasvien kanssa sellainen riesa, etten jaksa säilöä niitä. Pidän sitä jotenkin toissijaisena asiana. Nytkin nautin siitä, miltä minttu ja timjami näyttävät, toisekseen siitä, miltä ne tuoksuvat. Kolmantena tulee maku ja sitten jatkokäyttö, hmm. Minusta on mielenkiintoisempaa seurata, kuinka pitkään timjami pysyy elossa talven lähestyessä.
Mutta kieltämättä, nyt kun puskat ovat niin pöyheät, yrttejä voisi hieman hyödyntääkin, ainakin kokkaukseen, jollei sitten jopa pakastukseen / kuivaukseen. Yrttiöljyä? Yrttinappeja pakkaseen?
Ja yhden puskista voisi koittaa valeistuttaa johonkin, joskos se sieltä ponnahtaisi elossa esiin keväällä? Eihän se ota, jollei annakaan.
Kummallista, vasta muutaman vuoden olen toden teolla sisäistänyt timjamin nimen. Olen vuosikymmeniä nimittänyt sitä tinjamiksi. Oli tosi tiukkaa muuttaa linjaa nimessä. Mutta koitetaan nyt puhua kuten muutkin.
***
Hmm, linssikeiton kanssa kävi perinteiset. Ensin se röyhähti agressiivisesti hellalle, vaikka kuinka koitin sivusilmällä sitä pitää silmällä. (Ärsyttävää, ihanaa sanatoistoa / rytmiä.) Mutta nythän tuo tuossa jo tuoksahtelee lupaavasti ja hakee lopullista makuaan. Tällä kertaa siihen humpsahti punaisia linssejä, yksi paketti chili sin carne (tomo/papu)sekoitusta, yksi paketti tomaattimurskaa, timjamia, Berliinin paprikaista maustesekoitusta, chiliä, pippureja, suolaa, soijakastiketta, Dijonsinappia.. Ei tällä kertaa sipuleja eikä kermoja.
Tulee mitä on tullakseen, kohta syödään. Aina se on kelvannut.
Makoisaa ja värikästä sunnuntaita!
perjantai 10. lokakuuta 2014
Kun ällikällä oli käyttöä
Kauan sitten, keksimme hyvässä seurassa vitsin, että myydään pois ällikkä. Että sillä ei voi lyödä enää ketään, kun se kerran on myyty. Mutta ei sitä lopen raatsittu myydä, silloin tällöin vanhalle kunnon ällikälle löytyy käyttöä.
Tänään tuli yllätyslomapäivä osa 2. Ympäristötaideteoksen seuraavalle työvaiheelle on liian märkää, eli odotellaan poutapäiviä. Ja sehän vain passaa. Eilinen oli jo hyvää harjoitusta, mutta tämä päivä antoi toden teolla vastauksia siihen, mitä tapahtuu kun saan ohjelmatonta aikaa.
Heräsin. Unet olivat hyvin vaihtelevia lumessa kahlaamisesta Rivieralla seikkailuihin, mielestäni myös Stubb vilahti mukana jossain käänteessä. Nousin valmiille kahville ja Kalevalle ja olin orientoitunut citypäivään. Hiukset olivat eilisen jäljiltä kivalla sykkyrällä - saisin aikaan näpsäkän citykampauksen. Voisin viedä yhden takin pesulaan, käydä Hullareilla ja kamulla kaffeella. Toivoton takkihimoni johdatti minut silmäilemään kuvastot läpi ja yksi harmaa takki iski minulle silmää.. Juuri nyt budjetissa ei kuitenkaan ollut hirveästi ylimääräistä. Hmm.
Oltiin eilen kummipojan perheen luona, siellä oli niin mukavaa ja siistiä.. Jotenkin oman kodin tuhnuisuus alkoi pistää silmään. Asialle olisi tehtävä jotain. Äkkiäkös tuota heilauttaisi hieman imuria.
Pelkkä perussiivous ei kuitenkaan auttanut, kun etu- ja takaterassi on kuorrutettu tuulettuvilla tavaroilla ja vaatteilla eli tämä mesta näyttää parhaalla tahdollakin jollekin mustalaisten kaatopaikalle. Asetelman kruunaavat mun vanhat talvikengät, jotka napottavat betoniroiskeisina paraatipaikalla.
Ah tätä onnea.
Okei, päätin pyöräyttää yhden koneellisen, josko saisin lopullisen ratkaisun takapihan vaatteille. Jos ne olisivat (viimeisen!) pesun jälkeen sisällä kuivatettuina ok kondiksessa, ne saisivat jäädä käyttöön. Rajatapauskamppeet päätin sulkea toistaiseksi muovipussiin ja kehnolle haisevat hävittää, jotenkin. Miten nyt raatsisinkaan.
On kyllä mahtavaa älytä miten valtaisa vaatevarasto itsellä on. Mutta, ei mitään takeita missä mikäkin vaate on vuosien (öö, vuosikymmenien..?) aikana seikkaillut. Eli periaatteessa koko vaatevarasto pitäisi pestä ja tuulettaa läpi. Älytön urakka. Voisi ehkä pikkaisen käydä kamppeita läpi ja laittaa osan suosiolla kiertoon..? Niin..
Tartuin imuriin. Sekin pitäisi uusia, HEPA-suodatin kai oli homeallergisille ystävällisempi. Vanha imuri kai puhkui ja puski pölyt sellaisenaan takaisin sisäilmaan. Nyt tosin ostin siihen (oikein netistä) vissiin laadukkaampia pölypusseja, jospa ne kiskoisivat kitusiinsa edes osan tämän talon pölyistä. Sillä onhan taivaan tosi että jos on herkistynyt sisäilmalle, myös kodin pölyyn sitoutuu kaikenlaista.. Eli mitä puhtaampi koti, mitä vähemmän tekstiilejä, mitä vähemmän pölyä, sen parempi. Ainakin tässä vaiheessa, kun kaikkia ärsykkeitä olisi hyvä edelleen vähentää.
Pyyhin pölyt.
Luuttusin.
Inhoan pölyjen pyyhkimistä! En kehtaa sanoa kuinka harvoin sen tekisin, tai ennen tein.. Mutta olkoot - nyt alkaa uudet ajat! Minusta tulee siistimpi ja järjestelmällisempi ihminen! Sen kun näkisi? Kyllä! Pakko se on. Ja olinhan minä lapsena ihan älytön siisteydestä nipottaja, jospa niistä taipumuksista olisi edes rippeet jäljellä jossain olemukseni ytimessä.
Siivosin vessan. Tämäkin vielä. Sitä voisi kuvitella että tuollainen valkoinen kaakeliseinä ei kerää pölyä tai likaa, mutta kyllä se kerää. Ja muutamaan otteeseen olen pohtinut, että saisi näitä seiniäkin useammin putsata. Niin. Nyt ne on putsattu ja onpas tuo vessa nyt ihanan raikas.
Ihan puppua kun yksi kaveri laukoi netissä ettei voisi tai saisi tulla hyvä mieli tai ajatella itseään parempana persoonana kun on siivonnut! Olen parempi persoona ja ylevä ihminen tämän hetken, piste.
Ihanaa kun on siistiä!
***
Niin! Kello on siis vasta 14.13 ja koti on siivottu. Mahtavaa, että löin itseni tässä asiassa ällikällä. Olihan tässä takana puolikuntoinen syksy ja kolmisen työviikonloppua, joten kodin huolto ei todellakaan ole ollut prioriteetti numero 1.
Hmm. En taidakaan lähteä enää kaupungille, jospa nyt otan kaiken irti tästä kotityöbuumista ja kotona olosta. Voisin ripotella hieman kynttilöitä mestoille, viritellä Lalalta saadun valopallon ikkunaan..! Olisin valmiimpi kohtaamaan syksyn pimeyden. Ugh.
Ja huomenna on bileet, iiks, mitenhän sitä osaa! No, eiköhän se mene vanhasta muistista.
Ihanaa viikonloppua!
***
Tänään tuli yllätyslomapäivä osa 2. Ympäristötaideteoksen seuraavalle työvaiheelle on liian märkää, eli odotellaan poutapäiviä. Ja sehän vain passaa. Eilinen oli jo hyvää harjoitusta, mutta tämä päivä antoi toden teolla vastauksia siihen, mitä tapahtuu kun saan ohjelmatonta aikaa.
Heräsin. Unet olivat hyvin vaihtelevia lumessa kahlaamisesta Rivieralla seikkailuihin, mielestäni myös Stubb vilahti mukana jossain käänteessä. Nousin valmiille kahville ja Kalevalle ja olin orientoitunut citypäivään. Hiukset olivat eilisen jäljiltä kivalla sykkyrällä - saisin aikaan näpsäkän citykampauksen. Voisin viedä yhden takin pesulaan, käydä Hullareilla ja kamulla kaffeella. Toivoton takkihimoni johdatti minut silmäilemään kuvastot läpi ja yksi harmaa takki iski minulle silmää.. Juuri nyt budjetissa ei kuitenkaan ollut hirveästi ylimääräistä. Hmm.
Oltiin eilen kummipojan perheen luona, siellä oli niin mukavaa ja siistiä.. Jotenkin oman kodin tuhnuisuus alkoi pistää silmään. Asialle olisi tehtävä jotain. Äkkiäkös tuota heilauttaisi hieman imuria.
Pelkkä perussiivous ei kuitenkaan auttanut, kun etu- ja takaterassi on kuorrutettu tuulettuvilla tavaroilla ja vaatteilla eli tämä mesta näyttää parhaalla tahdollakin jollekin mustalaisten kaatopaikalle. Asetelman kruunaavat mun vanhat talvikengät, jotka napottavat betoniroiskeisina paraatipaikalla.
Ah tätä onnea.
Okei, päätin pyöräyttää yhden koneellisen, josko saisin lopullisen ratkaisun takapihan vaatteille. Jos ne olisivat (viimeisen!) pesun jälkeen sisällä kuivatettuina ok kondiksessa, ne saisivat jäädä käyttöön. Rajatapauskamppeet päätin sulkea toistaiseksi muovipussiin ja kehnolle haisevat hävittää, jotenkin. Miten nyt raatsisinkaan.
On kyllä mahtavaa älytä miten valtaisa vaatevarasto itsellä on. Mutta, ei mitään takeita missä mikäkin vaate on vuosien (öö, vuosikymmenien..?) aikana seikkaillut. Eli periaatteessa koko vaatevarasto pitäisi pestä ja tuulettaa läpi. Älytön urakka. Voisi ehkä pikkaisen käydä kamppeita läpi ja laittaa osan suosiolla kiertoon..? Niin..
Tartuin imuriin. Sekin pitäisi uusia, HEPA-suodatin kai oli homeallergisille ystävällisempi. Vanha imuri kai puhkui ja puski pölyt sellaisenaan takaisin sisäilmaan. Nyt tosin ostin siihen (oikein netistä) vissiin laadukkaampia pölypusseja, jospa ne kiskoisivat kitusiinsa edes osan tämän talon pölyistä. Sillä onhan taivaan tosi että jos on herkistynyt sisäilmalle, myös kodin pölyyn sitoutuu kaikenlaista.. Eli mitä puhtaampi koti, mitä vähemmän tekstiilejä, mitä vähemmän pölyä, sen parempi. Ainakin tässä vaiheessa, kun kaikkia ärsykkeitä olisi hyvä edelleen vähentää.
Pyyhin pölyt.
Luuttusin.
Inhoan pölyjen pyyhkimistä! En kehtaa sanoa kuinka harvoin sen tekisin, tai ennen tein.. Mutta olkoot - nyt alkaa uudet ajat! Minusta tulee siistimpi ja järjestelmällisempi ihminen! Sen kun näkisi? Kyllä! Pakko se on. Ja olinhan minä lapsena ihan älytön siisteydestä nipottaja, jospa niistä taipumuksista olisi edes rippeet jäljellä jossain olemukseni ytimessä.
Siivosin vessan. Tämäkin vielä. Sitä voisi kuvitella että tuollainen valkoinen kaakeliseinä ei kerää pölyä tai likaa, mutta kyllä se kerää. Ja muutamaan otteeseen olen pohtinut, että saisi näitä seiniäkin useammin putsata. Niin. Nyt ne on putsattu ja onpas tuo vessa nyt ihanan raikas.
Ihan puppua kun yksi kaveri laukoi netissä ettei voisi tai saisi tulla hyvä mieli tai ajatella itseään parempana persoonana kun on siivonnut! Olen parempi persoona ja ylevä ihminen tämän hetken, piste.
Ihanaa kun on siistiä!
***
Niin! Kello on siis vasta 14.13 ja koti on siivottu. Mahtavaa, että löin itseni tässä asiassa ällikällä. Olihan tässä takana puolikuntoinen syksy ja kolmisen työviikonloppua, joten kodin huolto ei todellakaan ole ollut prioriteetti numero 1.
Hmm. En taidakaan lähteä enää kaupungille, jospa nyt otan kaiken irti tästä kotityöbuumista ja kotona olosta. Voisin ripotella hieman kynttilöitä mestoille, viritellä Lalalta saadun valopallon ikkunaan..! Olisin valmiimpi kohtaamaan syksyn pimeyden. Ugh.
Ja huomenna on bileet, iiks, mitenhän sitä osaa! No, eiköhän se mene vanhasta muistista.
Ihanaa viikonloppua!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)