Säähän tiiät..!

Haaveilin pitkään, koko ikäni - että saisin olla monessa mukana.
Työni ja "vaikuttamisalueeni" puolesta.
No nyt saan.

Viime vuonna oli useita työnantajia ja vielä useampia työtehtäviä. Luin juuri jostain, että tulevaisuuden työtehtävät ovat entisen työsuhteen tms. sijaan toimeksiantoja. Juuri sellaisia täsmätöitä, mitä itsekin olen viime vuonna tehnyt muutamien pidempien työviritelmien rinnalla.

Myös Sitran tulevaisuuden megatrendit ennustavat sirpaloituvaa työmaailmaa. Sopii minulle. Mutta jänniä ilmiöitä pesiytyy tähän "monessa mukana" -elämään.


Hei, säähän tiiät!

Tällainen lause tarkoittaa käytännössä aina sitä, että henkilö tarvitsee ilmaista apua. Ja minähän voin auttaa. Pyyteettömästi, omia vaivoja säästelemättä. No en sentään aina, mutta melko usein. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin katsoa, missä raja menee.

Muutamia esimerkkejä.

Säähän tiiät, kuka tekee nettisivuja, ottaa hyviä valokuvia perhejuhlaamme jne.

Säähän tiiät, mitä paikkoja Oulussa on, jossa voisi järjestää sellaisen tapahtuman.
(Voisitko listata näitä paikkoja.)

Säähän oot sananikkari, mitenkäs tämän sanoisit.

Säähän tiiät, miten tällainen tapahtuma kannattaisi Ouluun tuoda.

Säähän voisit järjestää

koirienkakan keruukampanjan,
urbaanit asuntomessut,
kansainvälisen hyväntekeväisyysmuotinäytöksen.

Hei, säähän voisit mainostaa meidän tapahtumaa, kun säähän muutenkin mainostat tapahtumia.

Hei, säähän oot mukana siinä, mulla ois intressiä sinne ja tänne.
Hei, säähän tunnet sen, miten mun kannattaisi edetä tässä.

Aika ihanaa, että lähestytään niin monelta taholta.

Mutta joskus aika raskasta!

Torstaina ilmoitin Facebookissa, että häivyn sosiaalisista kuvioista ja olen tavattavissa jälleen maanantaina aamusta. Hyvä päätös.

Ihmiset, ideat ja tapahtumat ovat ihania ja niistä saa voimaa - mutta joskus on otettava myös omaa tilaa, aikaa ja rauhaa. Nyt olenkin maalla, käytiin pikinokkien kanssa lenkillä ja mieli lepää.

Joskus on hyvä olla itsekäs - sitten jaksaa taas.


Rauhallista viikonloppua!


***

Notta mitäs! Landelle!

Lähden maalle viikonlopuksi, tarkalleen sanottuna - klo 13.30.

Saan silloin auton.
Mahtavaa.

Ajokelit ei oikein hemmottele, näköpiirissä ennätyksellistä lumipöpperöä, lisäksi näille päiville on luvattu puoli metriä lisää lunta. Pitää ajella hissukseen.

On jotenkin nautinnollinen ajatus lähteä maalle - takana nimittäin ennätyksellisen sosiaalinen seminaariviikko. Lahdesta asti piti ottaa vauhtia ja loppuviikko jatkui samoissa kahinoissa. Perjantain sain kuitenkin rauhoitettua ja aamupäivä onkin mennyt SuomiLoven, imuroinnin ja linssien keittelyn merkeissä. Avasin tietsikan vasta nyt! No, jos oisin avannut aiemmin, ois varmaan em. touhuista tipahtanut kevyesti enemmistö pois. Nyt olen tyytyväinen!

Hieman hämmentävää ajatella, että lähestulkoon "palkitsen" itseni pienellä nettisessiolla. Hmm. Addiktoituneen elämää? Mutta addiktiosta ei saa enää sitä mielihyvää, mistä addiktio on alunperin tullut - vai miten se meni? Ehkä olen enempi "koukussa" kuin "addiktoitunut".

Nyt on ainakin / kuitenkin hyvä fiilis siitä, että ensisijaisesti kirjoitan blogia ja toissijaisesti hoidan muut someilut jne.

Eniten olen koukussa Facebookiin ja yleiseen kännykän räpläilyyn. Siksi olikin hyvä julistaa, että vetäydyn epäsosiaalisuuteen viikonloppuna, eihän sellaisen ilmoituksen jälkeen kehtaa kellua koko viikonvaihdetta Facebookin virrassa. Olen kyllä tsekkaillut Facebookia, hieman erilainen stalkkerimeininki kun lukasee jutut, muttei itse ole aktiivinen. Sen huomaan, että tyydytystä itselle tuo nimenomaan se oma "osallistuminen". Hmm.

No, kävin sitten spurtin jo Twitterissäkin. Siellä ihmiset lähtee keskusteluun milloin mistäkin, tänään mentiin mm. slaavikyykyllä ja intialaisilla ravintoloilla.. Ihan hauskaa.

Kohta neljä vuotta Twitteriä takoneena voin todeta, etten jää siihen koukkuun.
Olisi se varmaan jo tapahtunut.


Niin sinne maalle! En ota hirveästi härpäkkeitä mukaan.


Haluan  -

o - l e e n - t u - a .


Tämä oli hauska sana jonka bongasin taannoin junassa matkustaneelta, joka oli vasta takkia laittamassa kun konnari jo yhytti.

Totesi sitten:
"Kun ei tässä oikein kerennyt vielä oleentua."


Pidän huolen, että ehdin oleentua viikonloppuna maalla.

Pidä sinäkin huoli siitä - ja itsestäsi!


***

Joskus on hyvä sisuuntua

Viime päivinä on potkittu kiviä tieltä.

Yhteen tapahtumaan ei herunut apurahaa - jatketaan hakuja.

Toiseen työhön tuli viivästyminen - ei johtunut minusta. Mainitsin kuitenkin, että neuvottelen tarvittaessa mielelläni palkasta. Asetin nimittäin toivomukseni alan huomioiden kohtuukorkealle.

Kolmas työ, josta epäilin että humpsautettu toisen hommiksi, ei ollutkaan vielä kirkossa kuulutettu. Nielaisin ylpeyteni, tiedustelin asiaa ystävällisesti ja ilmaisin yhteistyöhalukkuuteni pienempään tai isompaan työsiivuun.

Kyllä välit on pidettävä kunnossa joka suuntaan!


Mitäs muuta? 

No eilen sain em. kuvioista niin kaamean draivin, että kirjoitin bussissa yt-räpäytyksen. Räppi on jo esitetty yhdelle henkilölle ja siitä on saatu kiitosta. Toinen esitys mahtanee tulla tänään.

Lisäksi - sain tänään aamulla tehtyä todella pitkään roikkuneen kirjoitushomman. Hyvä!

Lisäksi - purnatessani tilannetta tutulle, poiki uusvanhoja työmahdollisuuksia - myös kirjoitushommia ja aika kiintoisia sellaisia.

Että loppu hyvin, kaksi hyvin. Kolme epäselvää tai viivästyvää työkuviota ja pari tilalle tupsahtanutta. Ei tässä kyllä kerkiä omaan elämäänsä tylsistyä. Mutta onhan tämä välillä hieman hengästyttävää.

Näinä viikkoina tähän puskemiseen, monien eri asioiden loppuunsaattamiseen, keskeneräisten asioiden välivellontaan ja uusien käynnistelyyn menee kyllä kaikki energia. Koti ja kaverit jäävät vähemmälle huomiolle.

Pohdin että tämän jakson jälkeen painelisin maalle toipumaan viikonlopuksi, kunnes sukeltaisin uusiin vesiin.

Jälleen kerran.


Welcome to my world!


***

Henklilökohtainen "työennätys"

Avot.

Kahden päivän sisällä kuulin, että

a) Syksyn ympäristötaideprojekti ei saanut rahoitusta (ainakaan vielä!)

b) Minulle tarjotun kulttuurityöproggiksen rahoitustieto venyy ja mahdollinen aloitus siirtyy ainakin kuukaudella (vielä mahkuja)

c) Minun jo kerran tekemäni ja toiseen kertaan lupailtu työtehtävä on annettu lennosta toiselle 

-> Tämä harmittaa, koska minulla on näppini pelissä, että kyseinen organisaatio alunperin sai yhteistyödiilin

Okei, voisi kakistella hetken. Mutta ei mulla nyt ole siihen aikaa.

Olen tunkenut itseni töiden ja vapaaehtoistöiden suohon ja pari viikkoa aika tiukkaa.
Sitten onneksi helpottaa!

Ja mikä hulluinta, mullahan on yksi roikkuva työtarjous. Johon en ole saanut ryhdyttyä. 

Oikeasti nainen -

tartu itseäsi niskasta kiinni!

Kiitos!

***

Elämää ja työelämää

Kappas.

Olin orientoitunut hieman rennompaan kevääseen, pukkasi työtarjousta. Piti laittaa palkkatoive, koitin viilata sopivaksi, ettei myöhemmin itseä harmita. Nyt kun olen tehnyt aika paljon "täsmätyötä", niin siinäkin oma juttunsa että sitoutuu käyttämään työajastaan esim. 50 % jonkun tietyn jutun kimppuun. Kyseessä on kyllä mielenkiintoinen kulttuurialan homma.

Jos tämä työ toteutuisi, sen lisäksi  koordinoin loppuun yhden koulutuksen, jossa myös ympäristö- ja yhteisötaidekytkyä. Mielekästä siis, yhdistelmänä!

Yksi kirjoitushomma on jäänyt pahasti roikkumaan, pahus vieköön. Puuttuu deadline ja tarkka tehtävän anto - aikaa on kyllä ollut. Hämmentävää, että se on jäänyt roikkumaan, kun niin paljon lusinut hommia pakettiin viime vuonna.

Tälle vuodelle näyttää "sykliselle" - tietyt projektit keväällä, tietty kesällä ja toivottavasti tietyt syksyllä. Rahoitukset osassa vielä hakusalla. 

Mutta sitä vapaaehtoistöiden määrää! Hmm.
Onko sitä kuitenkaan niin paljon?

*yhdistyksen hallitus/tiedotushomma
*hankkeen ohjausryhmässä aktiivina

*kesäisen tempauksen tiedotus/tapahtumatiimissä
*ehkä toisen kesäisen (taide)tempauksen tiedotustiimissä / taiteilijana

*ison kansalaistapahtuman koordinointi
*yhden uuden hyväntekeväisyyskampanjan tiedotustiimissä

*Facebookissa useiden sivujen/ryhmien ylläpito
*kolmeen suuntaan blogin kirjoitusta, yht. varmaankin 5 kirjoitusta

No onhan siinä ihan riittämiin. Turha toivo, että kehtaa mainostaa tekemisiään. Laiska työtään luettelee.  Mutta hyvä pitää itsellä mielessä, mihin soppiin on lusikkansa laittanut.

Niin ja nyt yhteen juttuun lupauduin bussiemännäksi, hmm, hmm.

Lautasella tänään: maistuva sekametelisoppa!


***