Viime päivinä on potkittu kiviä tieltä.
Yhteen tapahtumaan ei herunut apurahaa - jatketaan hakuja.
Toiseen työhön tuli viivästyminen - ei johtunut minusta. Mainitsin kuitenkin, että neuvottelen tarvittaessa mielelläni palkasta. Asetin nimittäin toivomukseni alan huomioiden kohtuukorkealle.
Kolmas työ, josta epäilin että humpsautettu toisen hommiksi, ei ollutkaan vielä kirkossa kuulutettu. Nielaisin ylpeyteni, tiedustelin asiaa ystävällisesti ja ilmaisin yhteistyöhalukkuuteni pienempään tai isompaan työsiivuun.
Kyllä välit on pidettävä kunnossa joka suuntaan!
Mitäs muuta?
No eilen sain em. kuvioista niin kaamean draivin, että kirjoitin bussissa yt-räpäytyksen. Räppi on jo esitetty yhdelle henkilölle ja siitä on saatu kiitosta. Toinen esitys mahtanee tulla tänään.
Lisäksi - sain tänään aamulla tehtyä todella pitkään roikkuneen kirjoitushomman. Hyvä!
Lisäksi - purnatessani tilannetta tutulle, poiki uusvanhoja työmahdollisuuksia - myös kirjoitushommia ja aika kiintoisia sellaisia.
Että loppu hyvin, kaksi hyvin. Kolme epäselvää tai viivästyvää työkuviota ja pari tilalle tupsahtanutta. Ei tässä kyllä kerkiä omaan elämäänsä tylsistyä. Mutta onhan tämä välillä hieman hengästyttävää.
Näinä viikkoina tähän puskemiseen, monien eri asioiden loppuunsaattamiseen, keskeneräisten asioiden välivellontaan ja uusien käynnistelyyn menee kyllä kaikki energia. Koti ja kaverit jäävät vähemmälle huomiolle.
Pohdin että tämän jakson jälkeen painelisin maalle toipumaan viikonlopuksi, kunnes sukeltaisin uusiin vesiin.
Jälleen kerran.
Welcome to my world!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!