Lähden maalle viikonlopuksi, tarkalleen sanottuna - klo 13.30.
Saan silloin auton.
Mahtavaa.
Ajokelit ei oikein hemmottele, näköpiirissä ennätyksellistä lumipöpperöä, lisäksi näille päiville on luvattu puoli metriä lisää lunta. Pitää ajella hissukseen.
On jotenkin nautinnollinen ajatus lähteä maalle - takana nimittäin ennätyksellisen sosiaalinen seminaariviikko. Lahdesta asti piti ottaa vauhtia ja loppuviikko jatkui samoissa kahinoissa. Perjantain sain kuitenkin rauhoitettua ja aamupäivä onkin mennyt SuomiLoven, imuroinnin ja linssien keittelyn merkeissä. Avasin tietsikan vasta nyt! No, jos oisin avannut aiemmin, ois varmaan em. touhuista tipahtanut kevyesti enemmistö pois. Nyt olen tyytyväinen!
Hieman hämmentävää ajatella, että lähestulkoon "palkitsen" itseni pienellä nettisessiolla. Hmm. Addiktoituneen elämää? Mutta addiktiosta ei saa enää sitä mielihyvää, mistä addiktio on alunperin tullut - vai miten se meni? Ehkä olen enempi "koukussa" kuin "addiktoitunut".
Nyt on ainakin / kuitenkin hyvä fiilis siitä, että ensisijaisesti kirjoitan blogia ja toissijaisesti hoidan muut someilut jne.
Eniten olen koukussa Facebookiin ja yleiseen kännykän räpläilyyn. Siksi olikin hyvä julistaa, että vetäydyn epäsosiaalisuuteen viikonloppuna, eihän sellaisen ilmoituksen jälkeen kehtaa kellua koko viikonvaihdetta Facebookin virrassa. Olen kyllä tsekkaillut Facebookia, hieman erilainen stalkkerimeininki kun lukasee jutut, muttei itse ole aktiivinen. Sen huomaan, että tyydytystä itselle tuo nimenomaan se oma "osallistuminen". Hmm.
No, kävin sitten spurtin jo Twitterissäkin. Siellä ihmiset lähtee keskusteluun milloin mistäkin, tänään mentiin mm. slaavikyykyllä ja intialaisilla ravintoloilla.. Ihan hauskaa.
Kohta neljä vuotta Twitteriä takoneena voin todeta, etten jää siihen koukkuun.
Olisi se varmaan jo tapahtunut.
Niin sinne maalle! En ota hirveästi härpäkkeitä mukaan.
Haluan -
o - l e e n - t u - a .
Tämä oli hauska sana jonka bongasin taannoin junassa matkustaneelta, joka oli vasta takkia laittamassa kun konnari jo yhytti.
Totesi sitten:
"Kun ei tässä oikein kerennyt vielä oleentua."
Pidän huolen, että ehdin oleentua viikonloppuna maalla.
Pidä sinäkin huoli siitä - ja itsestäsi!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!