sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Siistiä 2015 - vol 7

Liityin sururyhmään.

Kokoonnuimme ensimmäisen kerran perjantaina ja se perjantai olikin pitkä monella tapaa.
Puhuimme ja itkimme neljä tuntia, jaoimme elämämme kipeimmät menetyksen hetket.

Voimaannuimme.
Ehkä eheydyimme hieman.


***


Eilen oli lankalauantai ja siivoiltiin. Hyvä perussiivous.

Tänään aamulla heräsin.

Päätin käydä pari paperisäläkoria läpi, tein sen.
Kävin vielä yhden paperilaatikollisen läpi, löysin vanhan päiväkirjan.
Hauskoja ja jotenkin liikuttavia tekstejä yläasteajalta.

Viimeinen laatikko, johon tartuin - oli suurimman surun laatikko.
Keltaisen lipaston ylin laatikko.


Suurin ja kaunein haave, mikä ei saanut toteutua,
piti majaansa tuossa laatikossa.

Tänään minua ei pelottanut avata laatikkoa.

Haaveista suurin ja haurain syntyi vuonna 2012 - ja kuoli samana vuonna.


Niin pienenä,

niin
  kallisarvoisena,

niin totena,

niin
  täyttymättömänä.


Hellin, mutta varmoin käsin katsoin läpi papereita ja lajittelin niitä paperinkeräykseen.
En kaikkia, mutta suuren osan kuitenkin.


***


Pikkuhiljaa
  alkaa
tuntua
  siltä,

että
  elämässä
on

aika jatkaa
  eteenpäin.


***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos kommentoit!