Jouduin kaihon valtaan.
Kävin pihalla -
siellä tuoksui kevättalvinen yö.
En tiedä, miksi koen, että juuri
kevättalven ja kevään öissä on oma tuoksunsa.
Onko niissä?
Mietin
kevätyötä,
asioita,
ihmisiä.
Muistoja.
Unelmia.
Valtava keväthuuma
ja sen siskonen
kevätkaiho
pyyhkäisivät
minut
kuin ruusun
terälehden
tuulen mukaan leijumaan -
sinisiä,
punaisia,
ruusunkukkia.
Muistelin viime viikonloppua, mietin tulevaa.
Muistelin päiväkävelyä meren jäällä, kimmellystä, aurinkoa, säihkettä.
Hmm.
En ole koskaan osannut kirjoittaa kauniisti, lukion äikän opekin totesi että nämä kaksi kirjoittajaa ovat realisteja.
Siinä murskautui unelma jos toinenkin kuin
ruusunnuppu navettakumpparin alle.
Mutta asiaan.
***
Kevätkaiho on suotavaa!
Kevätkaiho on kaunista!
Kaipaus ylipäänsä on ihanaa, jos on joku ketä kaivata.
Ja minullahan niitä löytyy melkoinen liuta :)
Koitin soittaa muutamalle ystävälle, he eivät vastanneet.
Ehkä se oli kevään opetus..
Vaali kaihoa,
vaali kauneutta.
Helli kaipausta.
Kevätkaiho ikuisesti!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!