Tosi poukkoileva elämäni.
Joka toinen postaus on "jiihaa" tunnelmissa ja joka toisessa laahustetaan maan matosena.
No, semmoista kai se elämä on. Mutta nyt parin viikon aikana laineet ovat kyllä olleet voimakkaammat kuin normaalisti.
Joku punainen lanka puuttuu.
Pelkään ja tiedostan, että oma elämä ja työelämä ovat yhtä sillisalaattia. Toisaalta, tapasin ison organisaation johtavassa asemassa olevan henkilön, jolle mainitsin että olisihan sitä yhtenäisemmänkin cv:n voinut tässä elämässä hankkia..
Hän totesi minulle, että olethan sinä tehnyt tietyn (oman alani) teeman alla asioita.
Ja lisäksi:
"Teet kaiken sydämellä."
Tämä todella lämmitti - sydäntä - kun kuitenkin juuri tämän organisaation kanssa olen tehnyt yhteistyötä vuodesta 1998. Ja viimeksi viime vuonna, kirjoittamisen ja tapahtuman muodossa.
Eeva Kilpeä mukaillen..
Toivoa on,
kun sydäntä on!
Lopetan tämän kaiken maailman murehtimisen nyt tähän.
Otan toppavaatteet niskaan ja lähden pitkälle kävelymatkalle kohti lounaspalaveria.
Ehkä sen jälkeen olenkin kuin uusi ihminen.
Raikkaita pakkastuulia ajatuksiisi!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!