Elamani eka paiva Roomassa.
Varmaan pitaa olla todella elamaan vasahtanyt, jollei innostu Roomasta. Mokomaa tuumailin kun valuin iltasella ihmisten mukana pikkukujia pitkin piazzalta toiselle.. Kirkkojakin tuli ja meni mutta enhan mina niita malta kiertaa. Haluan nahda ihmisia! Ja kukkia! Ja ruokaa! Ja sita kaikkea oli tanaan tarjolla yllin kyllin.
Aamu alkoi rautatieasemalta, takana oli 11,5 tunnin siirtyma Ventimigliasta Genovan kautta Roomaan. Ventimigliasta jai ihana viimeinen muisto, rouvat joihin tormasin kahvilassa. Alettiin juttelemaan ja lopulta he epelit maksoivat juomani salaa minulta. Loppusanoiksi jai "Seuraavaan kertaan, ei sita koskaan tieda!"
Ihan kunnia-asia on huomenna kiertaa muutamia heidan vinkkaamiaan kohteita. Tanaan menin enempi tunteella sinne, minne nokka naytti. Aamulla tosin nenanuuskuttimet olivat vasyneet ja tuli tehtya muutama harharetki.. Ei oikein paikatkaan loytyneet kartalta mutta sitten alkoi tulla selvyytta: oikeat tyypit joilta kysya, oikea ratikka ja sitten "menet vain suoraan". Lopulta olin omallakin (kiitos lainaajalle!) kartalla, ennakkovalmistautuminen ois voinu olla vahemman ylimalkaista. Mutta kuten asian esitin aamukokoukseen keraantyneille bussikuskeille "uno turista katastrofica" - he vain naureskelivat etta taallahan se (katastrofi) on aina asian laita : )
Hostelli siis loytyi, huone ei ollut viela valmiina mutta rinkan sain jattaa ja mulle lyotiin kartta ja ohjeet nenan alle etta "nyt sitten talleen ja tuolleen ja siita bussi ja kierrat nuo". Noh, tuumasin etta aion kyllakin kiertaa tuon kasvitieteellisen puutarhan ja se olikin hyva kommentti, koska huomenna se ei ois ollu auki. Eli sinne siis. Laitan kuvia myohemmin mutta yksi kauneimpia ikina nakemiani puistoja. Eka kertaa elamassani mm. kuljeskelin suurehkossa bambumetsassa. Magnolian kohdalla pyysin hiljaa mielessani: anna akun kestaa magnolian kuvaamisen loppuun saakka, niin en pyyda mitaan muuta!
Puistossa oli joku ihmeellinen linnunlaulun kakofonia, kun samaan aikaan aanessa olivat mustarastaat, lokit, varpuset, tiltaltit tai sen tapaiset, varikset - ja aanekkaimpina vihreat papukaijat, joita bongasin jo Espanjassa. Mahdollisesti myos punarintoja ja joku tumma kanatapaus joka hiippaili lampeen. Ja joitakin sorsia. Hmm. Kuvista ei takuulla oo kaikki onnistunu, mutta, kunhan magnoliakuvat onnaa se paasia. Alunperinhan tan koko matkan idea oli
a) synttarilahja itselle - siksikin itseni kanssa matkalla
b) tulla kevaan (ja soveltuvilta osin myos magnolioiden!) mukana etelasta pohjoiseen, noh, ois vaatinu viela muutaman kuukauden ja kasan euroja enemman, eritoten kun iska huomautti etta se ois sitten Savukoskelle vasta kesakuussa.. Mutta - tavoitteita pitaa olla, taa vois jaada tuleville vuosille tavoitteeksi.
***
Iltapaivalla otin pienet nokkaunet, teki teraa ja sitten lahdin liikenteeseen 4-5 tunniksi. Kiertelemaan ja kattelemaan. Ylitin Trasteveren puolelta joen, hmm, koilliseen ja liityin ihmisten virtaan.. Oli ihania aukioita ja tunnelmia, yksi poppoo lauloi tosi hyvin Pink Floydia. Aina valilla mietin etta hoh, miksi pitaa jatkaa, miksei voi vain olla jaada juuri tahan - viihtya siella missa on kivaa, mita todistelua ja kelle taa turistina olo oikein on? Siita olen onnellinen etta olen iloinnut juuri naista pikkuasioista joita olen tehnyt, en tod ainakaan enaa oo sita tyyppia joka lahtis tyyliin hotellin omistajan kanssa bailaamaan, tai haloo - jota edes pyydettais. Ihanaa olla oma hetkittain nihkean varovainen, satunnaisesti rempsea itsensa.
***
Noh, toteutinpa siis yhden haaveista ja lopen palasin sille aukiolle (nimi lisays tahan myoh.!) jossa hedelmatorin rippeita siivottiin pois. Yksi haaveistani on nimittain aina ollut nahda kun sellainen tori siivotaan. Sita kuhinaa ja illan tuloa oli mukava tarkkailla aterian aarelta.
Nautin mereisen pizzan ja tiramisun ja palasin vaappuen hostellille. Huoneessa oli saksalainen tytto, joka on Italiassa au pairina. Han kehui mun enkkua, olin aivan aiman kakena. Musta alkaa tuntua etta Suomessa puhutaan hienosti enkkua..? Koska mun enkku on aika vaatimaton Suomessa mutta ulkomailla ihan ok.
Hei! Yhtakkia hirvee hinku saada kivennaisvetta - oisko aperitiivilla ja suolaisella pizzalla osuutta asiaan..?
Pakko menna!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!