Eilen illalla olin jotenkin kärttyinen ja tuskailin aamullista lähtöä. Olin menossa hoitamaan kummipoikaa ja tuntui ettei kartasta löydy mitään järkevää pyöräreittiä. Kuinka väärässä olinkaan!
Ehkä kärttyisyys johtui pitkän päivän aiheuttamasta väsymyksestäkin, joten siirryin hyvissä ajoin unten maille. Heräsin virkeänä, ulkona oli jo valoisaa. En alkanut tsekkaamaan kellonaikaa vaan kimmahdin suorilta ylös sängystä. Kappas - kello olikin vasta kuusi! No nythän tässä oli hyvin aikaa aamupalaan, lehden lukuun ja pyöräilyyn. Joskus asiat vain tuntuvat illalla takkuisille mutta aamulla ihan selkeille. Olen oppinut olevani ehdottomasti enemmän aamuihmisiä.
Miten se reitti olikaan illalla tuntunut niin pitkälle ja monimutkaiselle? Seitsemän jälkeen polkaisin itseni matkaan ja aamulla tsekkaamani, loogisin reitti kulki pitkin suuria pyöräteitä. Ei keskeytyksiä, ei töyssyjä, ei liikennevaloja. Koko matka kesti alle puoli tuntia, sisältäen piipahduksen leipomossa - ja ehdin vielä rupattelemaan ja jatkamaan aamupalahommia kummipojan äidin kanssa. Hienoa!
Kummipojan kanssa luettiin hieman, leikittiin ja sitten paineltiin pihalle. Huhtikuinen aurinko hemmotteli meitä ja puuhailtiin monenlaista pihalla. Tosin tulin huomaamaan, miten ärsyttävää voi pienen pojan elämä olla - kun sekä hiekka että lumi on jäässä. Loppufiilis kuitenkin erinomainen, totesimme yhteen ääneen: "JEE"!
Ruokailun jälkeen poitsu alkoi päikkäreille ja minä syvennyin hetkeksi Hesariin.
Kummipojan isoveli ja hänen kummitätinsä tulivat hipihiljaa sisään, vaihdoimme kuulumiset ja sitten lähdin pyöräilemään eri reittiä kotiin. Taaskin löytyi mainioita mestoja ja reittejä, joista osa oli minulle ihan uusia.
Omakotitalokuume sai uusia "syttöjä", kun löysin idyllisen omakotitaloalueen, jossa puut ovat vanhoja mutta talot uudehkoja. Onneksi tuo alue on kodistani noin kahden kilometrin päässä, joten sinne olisi helppo mennä fiilistelemään iltakävelyjen muodossa. Yhdestä koivikosta löytyi myös luultavimmin vanha talonpaikka ja valtava syreeni - mainiota maljakkomatskua kesäkuulle.
Tämä liikuntahomma - sitä pitää vain haastaa itseään ja tsempata! Sekä sopivassa määrin myös huijata :) Eilen oltiin naapurin kanssa lenkillä ja kahden viikon kuulumisiin meni aika tarkalleen se puolitoista tuntia.
Kuinka kätevää!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!