Miten aina
unohtaa
kuinka
harmaa
voi olla
huhtikuu
Et vielä anna
mitään
olet vain
lupaus
kuin
nuoren tytön
varovainen
hymy
***
Sade.
Pyyhit pois
pölyn ja lian
maisemassa
hampaissa
vihaisina
kirskuvat
harmaat raidat
Tuot meille
happea
annat tilaa
uusille tuulille
raikkautta
kirkkautta
***
Kevät!
Sade tuo sinuun
voimaa
Sade pyyhkii kasvoiltasi
talven tahrat
Vuolaana virtaavat
ruskeat ojat
korskeita kuohuja
pärskeitä
vimmaa
kerran vuodessa
kerran elämässä
ojat hulluina kuin
kaukaisten
erämaiden
kirkkaina kimmeltävät
kosket
***
Kevät!
En saa sinusta tarpeekseni!
Minulle ei enää riitä
yksi pullistuva
silmu
tahdon kaiken!
Tahdon hullun
heleän vihreyden
ja
ensimmäiset kukat
ja liverrykset ja tuulen -
mutta silti -
en
halua vielä
kesää!
En vielä, en!
Sillä kun kesä on
uhkeana rouvana
levittänyt
lehvästönsä
maiseman ylle
ei enää ole heleyttä
ei hauraita nuppuja
ei huumaavan
hentoa
kohinaa
On sydänkesää
kohti
kurkottava maa
jonka kukkeus on
lupaus
kypsymisestä
tieto tulevasta
Ei vielä!
Ei kesää
ei sydänkesää
ei ensimmäistä
satoa!
Antakaa tulla
ennätyksellisen
pitkä kevät
että saisin
riutua
hetken
harmaudessa
kaivata heleyttä
ja
joka aamu
väsymättömin silmin
katsella
herkin korvin
kuunnella
miten maan uumenissa
kohisee uhkuu
puhkuu
uusi elämä
uusi voima
kaiken lupaus
uusi toivo
kun kaikki
on vielä
edessä
Kevät.
***
Omistettu M:lle
14.4.2014
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!