Eilen oli ensimmäinen päivä kotosalla. Tavarat on perkattu, pyykkikonetta pyöritelty, kodin olemusta ihmetelty. Ihanaa että kotona oli imuroitu! Varmistelin ekaan päivään hyviä kohtaamisia ystävien kanssa. Naapurin kanssa käveltiin keskustaan ja juteltiin viime viikkojen kuulumiset. Ilma suosi, tosin paikoitellen oli tosi liukasta ja jossain sohjoa. Aurinko paisteli kuitenkin iloisesti, fiilis oli todellakin kuin maalis-huhtikuussa. Päätettiin pitää säännölliset lenkit ohjelmistossa.
Keskustassa menin tapaamaan ihania putiikin daameja, nautin tarjotun vaniljakahvin ja hahmottelin paperille elämäni tilanteita ja painopisteitä. Sushit nautin ystävä T:n kanssa laajennetussa vakkaripaikassa, jonne meinasin lähettää reissusta kortin, en muistanut, hmm. Ehkä joku tuparimuistaminen, vielä ehtisi? Yhdessä T:n kanssa pohdittiin mahdollisuuksia maaliskuulle Lapin hiihtoreissuun. Häneltähän ei puutu kuin sukset, sauvat ja monot, muuten oltaisiin täydessä lähtövalmiudessa : )
Alkuillasta menin vielä toiselle lenkille ystäväni M kanssa, eli päivään tuli yhteensä kaksi tuntia intensiivistä kävelyä. Aika vähän verrattuna koko päivän käveleskelyyn, mutta toisaalta, korkeampi syke ja kylmempi ilma - erilaiset olosuhteet myös liukkauden takia.
Illalla kävin hakemassa vielä Heiniksen kamuilta enkelinsiiven alkuja. Kotiin lähtöä tehdessä huomasin että nythän on kriittiset hetket bussiin ehtimisen kannalta, ja kipaisin pihalle pikapikaa. Pari tietä tuli ylitettyä suorinta reittiä, ei ollut aikaa haeskella suojateitä, liikennevalojen odotteluista puhumattakaan. Kappas, tapahtui juuri se mitä saattaa odottaa ainoastaan meidän kotikaupungissa. Oli mainio rako autojen välissä, kipitin minkä kintuistani pääsin. Kaukaa liikennevaloista lähti auto joka rupesi määrätietoisesti kiihdyttämään mua kohti. Hemmetti!
Tietty piti pikkasen manailla kun pääsin bussipysäkille pussukoineni. Sain siellä odottelevalta rouvalta paheksuvan katseen. Koitin keventää tunnelmaa jollain autoilukulttuurikommentilla, ei vaikutusta. Kysyin sitten olisiko toivottu bussi mahdollisesti jo ehtinyt mennä? "Ei."
No kiva. Sitten alkoi jo niin ärsyttää se kylmäkiskoisuus että heilautin pussukkaa uhmakkaasti ja totesin hymyn kera, että se on nyt pistokasaika viherkasveilla! "Ymh."
Welcome home! Saatan niin sieluni silmin kuvitella, minkälaista yhteisöllistä paheksuntaa moinen kaahaava auto ois aiheuttanut Italiassa. Siellä kun ylitetään tie siitä mistä sopii, ja rauhallisesti. Autot kunnioittavat jalankulkijoita. Punaisillakin mennään yli, jos tilaa on. Tietenkin. Pakollinen marttyyriosio: näillä keleillä ei tarvitse paljoa kun kellahtaa nurin ja siinä sitä sitten ollaan - enkelinsiivet ihan muussa merkityksessä. Huh.
***
Valokuvia? Joo, on tarkoitus laittaa valokuvia, joita tuli napsittua aika paljon kun sain sattumalta käyttöön tyhjän muistikortin. Ainoa asia mitä en käsitä on se, että miksi en laittanut hetkittäin asetuksia isommalle kuvakoolle..? Ainakin magnolioiden kohdalla. Ehkä tässä on juuri se juttu että aina pitää jäädä jotain hampaankoloon, parannettavaa. Tilanne vaatii uusia kuvausretkiä magnolioista. Hmm, milloinhan ne kukkivat Helsingissä? Toukokuussa luulisin, eikä niitä ehkä hurjasti siellä ole. Parhaat magnoliat saattaisivat olla Turussa.. Pitääpä ottaa selvää.
Loppuviikolle pukkaa paltsuja! Odotan mielenkiinnolla myös erinäisiä budjettineuvotteluja.
Ciao!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!