Tänään tapahtui jotain ihanaa.
Koin sen maagisen matkailijan olon, kun nurkan takana piilee yllätys, ihmiset hymyilevät, kaikki tuntuu - ja on - uutta ja jännää.
Hitsi, Italia todella yllätti mut tänään. Tulin junalla Nizzasta enkä ollut uhrannut ajatustakaan koko Italialle. Ehkä mietin, että tuttu Ventimiglia olisi ihan läpihuutojuttu. No eihän se niin mene.
Sain ostettua semihässäkän päätteeksi junalipun Roomaan. Myyjä diggasi kun kehuin markkinoita.. Eihän sitä vielä aamulla voi lähteä!
Kadulla kyselin osoitetta ja Juu, vanhaan Ventimigliaan pitää suunnata. Mietin että Juu, rannan kupeeseen siis. Eikä, vanha kaupunki olikin kukkulalla joen toisella puolen. Vaikka monesti käyty markkinoilla, en muista et ois kertaakaan käyty vanhassa kaupungissa.
Kyselin hieman testimielessäkin suuntaa melkein kaikilta vastaantulijoilta. Tosi ystävällistä sakkia! Kaikki vastasivat italiaksi, tietty kun olin ite tuikannu koko sanavarastoni peliin.
Hotla löytyi. Miten symppis! Varmaankin vanha asunto, 3 huonetta, kukkaterassi ja vuoristomaisema. Ja omistajamies leipoi suklaapiirakkaa! Teki mieli kysyä hintaa kuukaudelle ensi talveksi..!
Iltapäivän kävelyltä löytyi villi uimaranta, söpö rantakahvila, kaunis alkuillan valo ja lopulta keskustan puolelta pizzeria. Vanhalla puolella paikat kuulemma aukesivat vasta 7. Well indeed! Kun palasin pikkukujia pitkin hotellille, vanha kaupunki oli herännyt eloon! Pikkukauppoja ja baareja siellä ja täällä, ihastuttavaa. Ei ollut nälkä eikä jano joten en pistäytynyt, mutta olipa se nättiä.
Tämä kaupunki on jotenkin aliarvostettu hienompien kohteiden sivussa, mutta veikkaan että Ventimiglia nostaa vielä profiiliaan! Uusi satama tekeillä, pieni rantojen siistaus ja se on siinä! Tännekö sitä pitikin alkaa järkätä reissuja..? Never Say Never!
Huh, nyt loppuu puhti, terkuin kännyblogaaja..
Hyvää viikonloppua!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!