Viimeinen paiva Alicantessa meni mainiosti, tapasin toista oululaista pariskuntaa, kierrettiin markkinoilla ja kaytiin tapaksilla. Illalla tein viela yhden kavely- ja hankintarundin. Taas tuntui silta, etta kunnon younet olivat paikallaan.
Tulin aamujunalla Alicantesta Barcelonaan. Mun majoite on taalla lahiossa, Mundet metroaseman huudeilla. Taalla on yksi yliopiston campus ja kaunis labyrinttipuisto, muuten Mundet on todellinen asumislahio, palveluja varsin niukasti.
Huoneen kanssa oli aluksi sahlinkia, mut oli laitettu paremman maiseman (toiveeni) puolelle mutta sovittua pienempaan huoneeseen, jossa oli vain suihku. Olin niin fiilistelly kylpyammetta, etta kysyin respasta mitenkas nain - ja vaihto lopen onnistuikin. Ikkunasta haamotti suuria kukkivia mantelipuita ja niityn tapaista ja kauempaa vuoristokylan tyyppista seka etualalla urheilukenttia. Oli pakko heti singahtaa kuvaamaan mantelipuuta, kaunis! Valaistus ei vain oikein suosi kuvausta, aika harmaa ilma, myohemmin tipautti pari pisaraa vettakin.
No se amme - ei tulppaa mailla halmeilla. Ja talla kertaa ei ollut mallia blondi, vaan tulpparakennelmaa ei vain kerta kaikkiaan ollut eika irtotulppaakaan nakysalla. Noh, annoin kantapaalle vastuutehtavan ja otin ekologisen puolikkaan kylvyn. Ihan hyva kompromissi.
Kylvyn jalkeen ajattelin, etta lahden tsekkaamaan paikalliset skenet. Labyrinttipuistoa kurkistin ja ajattelin menevani toisena paivana perusteellisemmin. Koska aamupalasta ja junan croissant+mehu+kahvi setista oli aikaa, ruokapolitiikka on paallimmaisena mielessa. Ihmiset kattelivat saalivasti kun kyselin oiko nailla kulmilla supermercadoa tai sinne pain. No ei tod. Lopen yksi nainen kaveli selkeesti ruoka-annos kadessaan ja kysyin saako taalta mistaan ruokaa!!! Kuulema naapurirakennuksessa oli hyva espanjalainen ravintola ja lisksi viela se minikauppakin, jes.
Sain ruokaa, jippii. Tortilla espanolaa ja pienia etikkaisia kaloja tomaattikastikkeella silattujen leipapalojen kanssa. Oli niin hyvaa, niin hyvaa! Olut kyytipojaksi ja koko hoito maksoi 9 euroa ja tuli maha tayteen. Kylla nalkaisena syominen ja hyvan ruokapaikan loytaminen keskelta ei mitaan on onnea. Melkein kyynel tirahtaa poskelle. Ja miten mukava palvelu ja vinkkeja kaupan paalle. Huomenna pikkuravintola on vapaalla, mutta ti tai ke voisi kayda.
Pikkukauppa oli aivan tupaten taynna porukkaa, lastia purettiin ja joku todella pihalla oleva hippi oli ostoksilla. Tukka totaalisen takussa, paita likainen, elehti hitaasti viittomalla.. Ei hajua kansallisuudesta. Koitin vain pysya kaukana vaarallisen elavaisen oloisesta porropaasta. Muuten miehessa ei elamaa juuri ollutkaan..
Tulomatkalla kuvasin viela manteleita ja kuuntelin rastaiden laulua puiston puissa. Hoksasin etta majapaikan vieresta menee pikkutie ylemmaksi, jossa voisi kayda kavelylla. Koen taman alueen - umpitavallisen lahion - jotenkin tosi kiehtovana. Lisaksi asuntolatunnelmasta ja manteleista ja kukkulaisuudesta tulee etaisesti mieleen Ranskan Normandia ja Coutances, Lycée Agricole et Horticole vm. 1995, jossa kuitenkin vierahti asuntolamiljoossa miltei 7 kk. Pieni laitostumisgeeni minussa vissiin kokee taman kotoisaksi : )
Nyt (n. 18.20) alkaakin muuten hamartaa. Rinkan kanssa siirtyminen aina omanlaisensa souvi, joten saattaa olla etta iltaohjelmakseni venyttelen ja silmailen olympialaisia. Pitaa nukkua etta jaksaa syoda tuhdin aamupalan, huomenna tavoite laukata koko paiva isoilla kylilla. Eihan tassa sitten lopen ole kuin ma ja ti, ke on iltalento Nizzaan. No sehan se onkin "paakohde" mutta yllattavan monenlaisia bongauksia ehtii muutamassakin paivassa tekemaan. Pitaa jossain vaiheessa kirjoittaa ajatuksia yksin matkustamisesta - tien paalta - mutta nyt mahtaa olla venyttelyn aika!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!