Buona sera!
Markkinat kayty osa 2, ja kaksi huivia tarttui matkaan. Jossain vaiheessa reissulaista alkaa vasyttaa ajatus siita, etta vaihtoehdot on joko jatkuva kavely - tai istuminen ja jonkun artikkelin x syominen tai juominen. Muutakin hotsittaisi tehda. Onneksi on kirjoittaminen, eli oma kasin kirjoitettava matkapaivakirja ja tama blogaaminen. Naita ajatuksia tietty putkahtelee, kun huoneen luovutus Ventimigliassa pe klo 12.30 (tai no, 11.30 sahlingissa) ja seuraavan yosijan saa vasta la iltapaivalla Roomasta. Sita ennen irtolaisena.. Mutta se tekee ihan hyvaa, pikkurytistelyn paatteeksi ajatus kotioloista alkaa maistua makoisalle..!
Rautateilla on remppaa, joten Ventimigliasta lahdettiin kohti Roomaa bussilla Albengaan. Siita vaihto Genovan junaan ja nyt on taalla kolme tuntia aikaa. Sama juttu kuin joskus ennenkin, ei meinaa millaan loytya mestat paitsi yksi ja sama kiinalaisravintola - ja sitten humps, tuossahan se vanha kaupunki onkin. Ekana tuli vastaan nettikahvila.
Kolmen tunnin paasta, tai nyt kahden tunnin paasta - lahtee juna Roomaan ja kun rinkka matkassa, ei hotsita hirmusti kavella ylimaaraista. Jaloissa tuntuu parin viikon jatkuva kavely, kun venyttely on kohtuullisen retuperalla ja valilla aina jalat eli lihakset saa hieman viileampaakin ilmaa. Keleja on ollut vaikea ennustaa, kun esim. Nizzassa valilla on luvannut +13, ja sitten huomannut illalla melko myohaan etta on viela 17 tai 18 lamminta. Joskus tuulee, hetkittain menee pilveen - kelit vaihtuvat melko paljonkin.
Kelien vaihtuminen nain tiuhaan sumuisesta aurinkoiseksi - ylipaataan niin eri tyyppiseksi saman paivan aikana on kuulemma Nizzassakin uusi vasta muutaman vuoden ikainen ilmio. Tormasin nimittain rautatieasemalla ehka 65-vuotiaaseen rouvaan (alunperin Normandiasta!), joka asuu nykyaan Nizzassa - ja jolla oli paljon kokemusta yksin matkustamisesta. Han oli muuten tormannyt uuteen kikkaan Etela-Amerikassa, turistin paalle nakataan jotain sottaista, sinapin tapaista, jossa vaistamatta alat riisua esim. neuletakkia paaltasi, riisut repun hetkeksi ja - heippa reppu. Tama tiedoksi, uusia vedatyksia tulee aina. Pitaa vaan jaksaa pysya valppaana.
Nyt lahden ettimaan sita ruokapaikkaa, tama nettipaikan kiva isanta kyseli vaivihkaa mun maata, reittia ja milloin sitten juna jne - ja arveli etta han voisi lahtea kotiinkin jossain vaiheessa. Kuulemma 20 minuuttia ois kova sana, mutta eikohan paasteta hanet jo nyt kotiin. Nettimestan hinta euron tunti, ei paha. Voi olla etta maksan hieman ekstraa..
Pitaa kertoa seuraavaksi huippuihanista rouvista - jotka tapasin ihan lopuksi Ventimigliassa! Mua on kylla kohdeltu niin hyvin.
Kiitos.
***
ps. Jossain lahella menossa klassinen konsertti jossa taputetaan, sinne siis eka!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva jos kommentoit!